Orimattila-ralli 17.1.2009 (VW 17 Golf GTi,Patjas/Eskola)

Talven kelit olivat taas viime vuosilta tuttuja, mutta onneksi ennen kisaa kuitenkin oli sen verran pakkasta, että tiet saivat sen verran kovuutta, että kilpailu voitiin järjestää. Lunta oli juuri nimeksi, mutta ei sen enempää. Edessä oli ns kotikilpailu, joten tuttuun tyyliin liikoja ei kannattaisi odottaa. Katsastukset jne menivät vanhalla rutiinilla ja sitten vain lähtölavalle.

EK1  
Seve oli jotenkin pahasti ruosteessa/unessa sillä at-ajan laskeminen meinasi tuottaa vaikeuksia. (Takaisin B-junnuksi;). Oikealla minuutilla kuitenkin mentiin sisään. Kaiken kukkuraksi kypäräpuhelimen johto hajosi, joten kartturi sai käyttää ääntään kunnolla ja sitten vain urku auki ja menoksi. Pito oli todella hyvä, sillä ohuen jääpinnan alta löytyi kova tienpinta. Maitti oli kohdallaan ja ajaminen tuntui todella hyvältä. Pitkän suoraan päässä meitä sitten odotti 90 oikea, joka oli vielä siimoitettu. Vauhtia liikaa ja taisi mennä muutenkin linja aavistuksen leveäksi ja pito loppui tyystin. Golf pamahti ojanpohjalle, mutta ei kuitenkaan kaatunut. Väkeäkin löytyi sen verran, että auto saatiin takaisin tielle ja sitten taas menoksi. Heti huomattiin, että autosta oli tullut ajokoira, joten hipsuttelimme erikoiskokeen maaliin ja jätimme keskeytysilmoituksen.

Auton taka-akseli oli vääntynyt, joten jäimme odottelemaan tuttuja, koska huollolla oli toinen auto hoidettavana. Koska olemme reippaita poikia, niin löysimme itsemme paistamasta makkaraa ek:n järjestäneille ja saimme täyttää myös omat mahamme. Kiitoksia edelleen Heinolan UA:n ihanille tyttösille. Kiitoksia myös kuvan lähettäneille ja tietenkin auton tielle kammenneilla.

Arctic Lapland rally 23-24.1.2009 (Datsun 1600 SSS, Pimiä/Eskola) 

Petrin edellisestä nuottirallista oli kulunut jo muutama vuosi, joten homma oli ensimmäisillä pätkillä vielä hieman hakemista. Mutta ei siinä kauaa mennyt, kun vanha rytmi oli taas löytynyt. Lunta Rovaniemellä oli, mutta ei niin paljon kuin esim 2006, jolloin olimme liikkeellä Anglialla. Viikko sujui leppoisasti ja huoltokin ehti käydä laskettemassa ja kiipeämässä hyppyrimäen alastulorinteen päälle. Kyllä mäkihyppy on oikeasti aikamoisten hurjapäiden hommaa. 

EK1
Mäntyvaara ajettiin ensimmäisellä kerralla pitkänä, joten tässä pääsi jo hieman ajamisen tunnelmaan. Stadion osuus otettiin vielä aika varovasti ja haettiin tuntumaa, mutta metsään päästyämme annoimme Dassen parkua oikein kunnolla. No sitä iloa ei sitten kauaa jatkunut, kun yhtäkkiä pitkällä suoralla meno alkoi hyytymään. Tätä jatkui jonkin aikaa, kunnes kone taas heräsi. Luulimme kaasarin jäätäneen, joten ei kun eteenpäin seuraavalle pätkälle.

EK2
Vika uusiutui at:lle menoa odotellessa ja silloin tuli ahaa-elämys. Bensatankki ei saa korvausilmaa ja pulina olikin aikamoinen, kun korkki aukaistiin. Emme kuitenkaan uskaltaneet lähteä pätkälle ilman korkkia. Valot vaihtuivat ja meno oli todella nautittavaa. Aittajärvi oli viimeisiä pätkiä mitä nuotitettiin ja sen kyllä huomasi. Valitettavasti tie oli hyvin nopeaa ja bensansaanti alkoi taas tökkiä ja olimme pakoitettuja pysähtymään pätkällä. Loppu tuli taas tosi makeasti. Yleisökin kiitteli, että näyttävää oli meno.

EK3-EK6  Huollossa korkkiin saatiin ilmareikiä, joten se ongelma oli nyt takanapäin.Nyt ajettiin neljä pätkää pimeässä ja nämä pätkän oli nuotitettu ensimmäisenä. Ei nuotti huonoa ollut, mutta verrattuna esim Aittajärveen, niin oli siinä pieni ero. Nuotissa olleet huomiot olivat toimineet järjestäin eli sillä tavalla tiesilmä oli kohdallaan. Pientä murhetta oli uuden vaihdelaatikon kanssa, kun oikeat pykälät eivät aina menneet sisään, mutta varsinaisia tilanteita ei ollut. 5 pätkälle ajoimme sitten jo luokkapohjat, joten suunta oli oikea, mutta ero oli ensimmäisillä pätkillä venähtänyt liian suureksi, mutta täysillä päästeltiin. Mäntyvaarassa ajettiin illalla vielä lyhyt versio ja sitten pitkään huoltoon, jossa kiristettiin kaikki alustan pultit ja toden totta löysää siellä olikin suhteellisen paljon. Ja sitten vain yötauolle ja nukkumaan.

EK7 
Tätä odotimme kuin kuuta nousemaan. Viime kerralla jäimme Ankalla tänne, joten Siikakämä oli valloittamatta. Alkuosuus on erittäin hienoa nopeaa tietä ja pätkän loppua kohden siirrytään aina vain pienempään ränniin. Hyvinhän se lähti tulemaan, joten unihiekka oli heti ensimmäisellä siirtymällä (yli 50 km) saatu karistettua silmistä. Ainoa oho -tilanne tuli lopun pienellä tiellä, jossa oli tullut nuottiin virhe ja menimme vasemmalle kääntyvään mutkaan reilusti ylikovaa, mutta onneksi penkka piti, eikä toisaalta imaissut meitä sisäänsä. Takakulma sai uutta "virtaviivaista" muotoilua. Luokkapohjahan siitä tulla pamahti.

EK8 
Jyrhämäjärvi tuntui jo nuotittaessa sopivan meille, eikä se tuottanut pettymystä. Muutama vaihdemissi mukaan mahtui, mutta muuten erikoiskoe tuli kyllä erinomaisesti ja tulihan siitä taas luokkapohja. Näin sitä pitää. Pätkän kohokohta oli, kun saavutimme nopealla osuudella edellä lähteneen BDA Escortin. Ilmeisesti heille tie ei sopinut, koska muilla erikoiskokeilla ajelimme suht saman suuntaisia erikoiskokeilta. Reg antoi meille hienosti tietä ja valitteli myöhemmin, että renkaat olivat aivan lopussa.

EK9
Taas Mäntyvaara lyhyeänä ja nyt sitten laskettiin ihan tosissaan menemään. Huollossa tuli kiire, kun pyöränlaakereita kiristettiin ja pohjapanssari roikkui, joten jätimme sen sitten huoltoautoon. Olimme saavuttaneet Koskisen Jukia aamulla hyvin, emmekä olleet enää 10 sekunttia jäljessä, joten tästähän tuli kilvanajoa;)

EK10
Perjantai-illan pätkät ajettiin toiseen kertaan. Ajo tuntui hyvältä, eikä mitään isompia virheitä sattunut, mutta aika vain ei riittänyt  esim verrattaessa Koskiseen ja olimme jäämässä pahasti jälkeen. 

EK11
Ajo tuntui edelleen hyvältä, mutta erikoiskokeen lopussa auto alkoi selvästi uupumaan, joten siinä saattoi olla selvitys ajan huononemiseen. Pakko on kyllä heti todeta, että myös Juki nosti viimeisillä pätkillä selvästi vauhtia eli ilmeisesti riskikynnystä nostettiin ylöspäin. Maali at:lla auto ei sitten enää käynyt kunnolla, mutta päätimme yrittää vielä viimeiselle erikoiskokeelle. Loppujen lopuksi matkan teko tyssäsi siirtymälle, kun löysimme sopivan leveän kohdan, että takanatulevat pääsivät ohi. Yritimme vielä korjata autoa, mutta kolme imusarjan pulttia oli mennyt poikki, joten mitään ei ollut tehtävissä. Muutaman kerran kisan aikana todettiin, että sääli on sairautta ja pultit eivät tästä tyylistä ilmeisesti tykänneet.

Olimme lähestulkoon kauimmaisessa nurkassa ja vielä kaiken lisäksi motissa pätkien välissä. Onneksi kilpailun varustukseen kuului lämpimät kenkät ja haalarit. Vaikka keskeytys tuli, niin huumori kairassa lensi tuttuun tapaan. Loppukommenttina voidaan todeta, että kivaa oli ja ei tälläkään kerralla tulleet kisatytöt nokkapellille istumaan;) Ensi kerralla sitten...