17.1.2004 OP-Kangasala ralli (Starlet,Pimiä/Eskola)

Suuntasimme Kangasalalle ensimmäiseen kilpailuun Starletilla tällä kaudella. Säätila on varsin sopiva, sillä pakkasta oli alle kymmenen astetta ja muutenkin kirkas keli. Koska kyseessä oli alueralli, niin kilpailussa oli vain 3 erikoiskoetta ja niillä yhteensä kilometrejä vajaa 30. Järjestelyt olivat onnistuneet, sillä kaikki toimi hienosti ja aikataulu oli tiivis, mikä sopi meille.

EK1
Kilpailu aloitettiin isolla tiellä, joka ei oikein tunnu meille sopivan. Rengas piti hyvin, eikä varsinaisia ongelmia pätkällä ollut, mutta aika vain ei meitä oikein miellyttänyt. Pätkältä ajaessamme kohti huoltoa huomasimme latauksen olevan olematonta, mutta saimme sen kuitenkin korjattua ennen seuraavaa ek:ta.

EK2
Jos ykkösellä tuntui olevan pitoa, niin toisella perä tuntui valuvan aika ajoin rinnalle väkisin, sillä tietä ei ollut aurattu sitten edellisen lumisateen, joten varsinkin ajouran ulkopuolella oli tosi liukasta. Asia ilmeisesti koski kaikkia kilpailijoita, sillä saamamme aika oli jo oikean suuntainen. Tälläinen pienempi tien taitaa vain sopia meille paremmin.

EK3 Taas isoa tietä, joka tunsi nimen Siitama, joka on myös Neste Rallista tuttu. Nyt auton sisällä oli todellista yritystä eli kuljettaja alkoi lämpenemään. Muutamaan otteeseen tultiin kyllä koko tien leveydeltä. Vaikka olikin isoa tietä, niin todella maittava pikataival, joka kääntyi koko ajan. Saavutettuamme maalin huomasimme edellä lähteneen auton vielä lipuvan kohti at-asemaa, joten olimme saaneet heidät melkein kiinni. Kilometrin pidemmällä ek:lla olisimme jo olleet aivan puskurissa kiinni. Aika oli kohtuullinen, mutta kovempaakin olisi saanut mennä.

Kokonaisuudessaan voimme taas kisan onnistuneet, kun murheita ei ollut. Jotenkin vain tuli tunne, että jos olisi ollut pari ek:ta lisää, niin olisimme parantaneet sijoitusta muutamalla sijalla. Tästä syystä päätimme vaihtaa talven toisen kisan Starletilla täysmittaiseksi Kymenlaaksoralliksi 14.2 ja unohtaa 21.1 ajettavan Hankirallin. Siis loppusijoitus luokassa oli yhdeksän ja voitimme seuraavaa autoa huikeat 0,1 sekunttia. Nyt onkin sitten muutaman viikon tauko, ennen Savonlinnaa ja lähdemmekin katsomaan Rovaniemellä Tunturi-ralliin isojen poikien ajoa vähän niin kuin malliksi.

7.2.2004 Prismaralli (Anglia,Pimiä/Eskola)

Edessä oli kauden toinen Historic sarjan osakilpailu. Sää oli aamulla mitä mainioin ja alkuviikon lauha keli ei ollut pilannut teitä vaan tehnyt niistä vieläkin lujempia. Aamulla oli koko porukalla hieman outo olo, että pitääkös tänään lähteä ajamaan, mutta kun kilpailupaikalle päästiin, niin tunnelma alkoi nousemaan.

EK1
Vaikka yleensä Petellä on tapana olla ensimmäisellä pikataipaleella hieman unessa, niin nyt ajo lähti sujumaan ensimmäisestä mutkasta lähtien. Onneksi, sillä olihan kiirustaipaleella pituutta yli 16 kilometriä. Jämsään verrattuna ajaminen oli aivan toista luokkaa ja tunnelma autossa oli kohdallaan. Ainoastaan yksi röykky heitti autoa hallitsemattomaan liikkeeseen, mutta siitäkin selvittiin. Maalissa totesimme olevamme toiseksi nopein luokastamme siihen mennessä, joten ei kun samalla asenteella seuraavalle. Huollon jälkeen edellä ollut autokunta oli tien sivussa keskeyttäneenä, joten tämän osalta menetimme hyvän kirittäjän.

EK2
Jos ykkönen meni hyvin, niin kakkosella oltiin sitten taas perinteisesti pahasti unessa. Pari ensimmäistä kilometriä meni vielä ihan mukavasti, mutta sitten vire hukkui jonnekin ja tulimme jotenkin tökkimällä eteenpäin. Varsinkin pätkän loppu meni aivan seinille, kun merkkiä ja risteyksiä oli koko ajan. Onneksi kyseessä oli koko kilpailun lyhyin pätkä, joten asia oli vielä korjattavissa. Siirtymällä sitten pidettiin sellainen kriisipalaveri missä kaksi ajattua ek:ta analysoitiin tarkasti.

EK3  Ilmeisesti analyysi oli oikea sillä nyt oli taas menemisen meininkiä, joten maalissa meitä odotti ihan kohtuullinen aika. Vaikka iso ja nopea tie ei yleensä ole meille sopinut, niin nyt Anglia suorastaan ahmi kilometrejä itselleen. Maalissa hymy irtosi taas AT-henkilöille, eikä hampaita tarvinnut kiristellä.

EK4
Todellisesta tilanteesta ei ollut mitään käsitystä, mutta oletimme olevamme jossakin 3-4 kieppeillä luokassamme, jos perässä tulevien ajo olisi mennyt normaalisti. Pätkän alussa juteltiin siitä, että samalla rennolla meisingillä eteenpäin, eikä ruveta älyttömästi yrittämään. Ek:lla oli pituutta yli 20 kilometriä, joten paljon saattaisi vielä tapahtua ja hyvällä ajolla vaikka sijoituskin parantua. Täytyy sanoa, että olipas nautittava tie ajaa, vaikka aika isoa tietä oli tämäkin. Varsinkin pätkän loppu oli vaikuttava varsinkin kun se tuli meiltä todella makeasti. Maalissa ei muiden ajoista ollut vieläkään tietoa, mutta ek-henkilökunta kävi toteamassa, että teillä on kai mennyt aika hyvin. Iloisella mielellä lähdimme kohti maalia jännittämään tuloksia.

Saavuttuamme parc fermeen saimme kuulla olevamme toisena luokassa, jota kyllä aluksi epäilimme vahvasti. Olihan päivä mennyt hyvin, mutta että näin putkeen, niin se oli yllätys. Pienet säätötoimenpiteet auton etupäähän kyllä tekivät ajamisesta paljon vakaamman, joten siinä yksi syy hyvää suoritukseen. Jotenkin tiestö myös sopi kuskille/autolle ja fiilis oli todella hyvä varsinkin maalissa. Kilpailukeskus ei saa meiltä kyllä kehuja, mutta reitti oli todella mainia, sillä kun tie kääntyi, niin se yleensä kääntyi sitten reilusti. Makee reissu kaiken kaikkiaan.Erityiskiitoksia vielä Lomamokkilaan loistavasta mökistä ja huollossa mukana olleelle tukijan edustajalle Mikolle.

14.2.2004 Kymenlaaksoralli (Starlet,Pimiä/Eskola)

Lähtönumeromme oli suhteellisen suuri 97, mutta onneksi suojakeliä ei tullut vaikka sellaista hieman lupailtiin. Katsastus oli suorastaan kamalan tapahtuma, kun meidän numerolla jouduimme jo odottamaan yli tunnin omaa aikaamme. Siinä meinasi tulla kiire, kun katsastuksen jälkeen ei ollutkaan kovin paljon aikaa. Lähtö Hotelli Cumuluksen edestä oli myös varsinainen hässäkkä, mutta sitten oltiinkin jo matkalla kohti ensimmäistä ek:ta.

EK1
Mukavan oloista tietä, mutta liukasta oli, sillä tulimme koko pätkän meille poikkeavasti eli varsin leveällä linjalla. Muutamaan otteeseen levittelimme penkkoja, mutta pätkän maalissa aika kuitenkin osoittautui varsin kohtuulliseksi, mutta ennen kakkosta päätimme hieman rauhoittaa ajotapaa.

EK2
Jos oli ensimmäinen suht isoa tietä, niin kakkonen oli sitten ränniä, mutta meno maistui ja odotettavissa oli hyvän puoleinen aika. Sellaista ei sitten kuitenkaan saatu, kun tie kävi meille hieman kapeaksi linjan alla ja sukelsimme keula edellä penkkaan. Yritimme kuitenkin vauhdilla läpi, mutta lumipenkka oli niin kova, ettemme siinä onnistuneet. Nostajat olivat heti kiinni, mutta yli minuutti siinä tuhraantui. Nostajat vielä huutelivat, että jäähdytysneste haisee, joten seurailimme koneen lämpöjä, mutta eivät ne nousseet pätkän aikana. Hetken ajettuamme kone ei enää käynyt kaikilla pytyillä ja aloimme pelätä konerikkoa. Hissuttelimme siinä sitten maalia kohden, kun vielä kuskin puoleinen etupyörä otti johonkin kiinni. Jätettyämme keskeytysilmoituksen huomasimme syylarin taipuneen ulosajossa sen verran, että oli käynyt ottamassa kontaktia koneen kanssa tehden samalla reikiä, joista vedet iloisesti ruiskusivat ulos. Koko konehuone oli märkä ja ilmeisesti tulpat olivat saaneet kosteutta, mistä syystä käynti oli mitä oli.

Harmittaa sinänsä, kun ajo tuntui sujuvan ja tiet olivat erittäin haasteellisia ajaa, mutta mutta kun tie loppuu kesken, niin ei auta selitellä. Sitten vain kutoselle katsomaan muiden ajoa ja näimmehän sentään yhden ulosajon ulkoa päinkin;) Nyt saa Starlet hieman aikaa lepäillä tallin perukoilla ja odotella kesän kisoja...

28.2.2004 Keski-uusimaa ralli (Anglia,Pimiä/Eskola)

Talvikauden päätös ajettiin Hyrylässä mukavassa pakkassäässä jälleen. Reitti polveili Mäntsälän ympäristössä, joten osin ajettiin tutuilla teillä. Jotenkin vain tuntui aamulla, ettei kukaan oikein ollut fiiliksissä, mutta eiköhän se sieltä löydy. Mahtoiko johtua hieman normaalia myöhäisemmästä alkamisajankohtasta tuo unisuus, kun sai kerrankin aamulla nukkua pitkään ja lähteä rauhassa liikenteeseen.

EK1 Ohkolan pätkä oli osin tuttua, joten tästä oli sitten heti tarkoitus rykäistä kunnolla. Vaihtelevaa ja hyväkuntoista tietä, missä sai kyllä päästellä tosissaan menemään. Vauhtia hieman hidasti useampi pari, jotka olivat ulkoileet ja näin jouduimme ajamaan muutaman mutkan hissukseen. Maalissa Pete kommentoi, ettei mies ole ollenkaan hereillä, kun ei tunnu fiilistä löytyvän. Ei aika huono ollut, mutta jäimme kuitenkin selvästi muutamalle autolle.

EK2  Toisen erikoiskoe meni sitten jo sinne päin, vaikka vieläkään ei ollut viretila paras mahdollinen. Aika kohtuullinen ja sitten vain kohti seuraavaa pätkää.

EK3
Nyt oli useaan kertaan ajettu pikataival ja se näkyi myös vauhdissa ja maalissa tunnelma oli iloisen toiveikas, kun olimme siihen mennessä maaliin tulleista luokkamme autoista nopein. Tälläkin ek:lla jouduimme muutamaan otteeseen hiljentelemään varoitusten takia, kun oli livennyt ojan puolelle. Tauolla kuulimme olevanne luokassa kolmantena, joten ihan hyvinhän tässä oli päästy liikkeelle ja vielä oli varaa parantaa.

EK4
Ensimmäinen pimeässä ajettava pätkä, jossa pätkän puolivälissä ajorytmi jotenkin hieman sekosi, mutta viimeiset kilometrit tulivat varsin mallikkaasti, mutta kakkossija näytti vain menevän meiltä kauemmaksi, mutta olihan ajattevana vielä kaksi erikoiskoetta. Tauon jälkeisillä pätkillä haittana oli koko näkyvyyden välillä peittävä usva, mutta se on kyllä kaikille sama.

EK5
Täällä sitten yritettiin tulla sen minkä järkevällä ajolla uskaltaa, mutta edelleen toinen sija lipui kauemmaksi. Ei paljon, mutta riittävästi. Laskeskelimme olevamme Suokasta perässä jo niin paljon, ettei viimeisellä erikoiskokeella taida olla mahdollisuuksia ajaa kiinni, ellei hänelle tule jotain ongelmia. Tällä pätkällä totesimme Anglian jarrujen olevan paremmat kuin oletimme, sillä yksi risteys meinasi tulla ns silmille. Lisäksi alkoi tulla sellainen tunnelma, että Anglia todellakin sopii isolle tielle, joka ei yleensä ole meille oikein sopinut.

EK6
Vaikka olimme jäljessä, niin emme lähteneet pätkälle Kummelifiiliksellä ”Pojat me on hävitty tää peli”, vaan tulimme sen minkä näimme, sillä nyt usva oli varsinkin erikoiskokeen alussa sakea. Tie oli taas varsin tuttu, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä, kun ei etäisyyksistä saanut mitään käsitystä. Lopussa oli taas ns latu auki ja näkyvyys kohdillaan. Ajo maistui ja vauhtikin tuntui olevan kohdallaan. Saimme lopussa edellä menneen lähes kiinni, mutta ihan tappituntumalle emme ehtineet. Taas tuli Suokkaalta turpaan, joten pakko oli tunnustaa konkari meitä nopeammaksi.

Tunnelma maalissa oli kohtalaisen tyytyväinen, vaikka olisihan se toinen sija ollut mahdollisuuksien rajoissa. Oli todella kiva kilpailu siinä mielessä, että todellista kilvanajoa oli kilpailun loppuun asti, kun tiesimme tauon jälkeen suunnilleen tilanteen, niin ilmassa oli todellista taistelua. Tästä on hyvä lähteä kesäkauteen, kun takana on ehjä sarja ja luokan pisteissä taidamme olla toisena yhdessä Töyrylän kanssa, joten kauden tavoitteessa ollaan. Vauhti tuntuu vielä nousevan ja varmuuttakin on löytynyt, joten ei kun vaihdetaan piikkipyörät sorarenkaisiin ja odotellaan kesän kapinoita.

5.6.2004 Kaakkoisralli (Anglia,Pimiä/Eskola)

Tähän kisaan lähdimme täysin testimielessä, sillä metriäkään emme olleet ajaneet Anglialla kesäkelillä.Jotta vältettäisiin samanlainen opettelu kuin Jämsässä niin päätettiin hieman harjuutella Pohjanmaalle. Keli oli kesäisen kuuma ja pöly vaivasi aika ajoin, mutta ei se pahemmin haitannut.

EK1  Ei se huonosti mennyt, mutta kyllä oli sellaista äkistämistä havaittavissa. Jarrutuspaikat hakusessa eikä muutenkaan vielä ajo ihan sujuvaa, mutta mukava pätkä vaikka mitään kovin ihmeellistä ei jäänytkään mieleen.

EK2 Kilpailun pisin ja nopein pikataival jotenkin vain ajettiin läpi, eikä siitä saanut oikein minkäänlaista fiilistä aikaiseksi ja se näkyi kyllä ajassakin, kun turpaan tuli oikein kunnolla. Kyllä isolla tiellä tultiin sen mitä uskallettiin järkevällä ajolla, mutta toiset meni vaan kovempaa.

EK3
Tauolla sitten vaihdettiin takarenkaat toisiksi, josko niistä olisi jotain apua. Pieni öljyvuotokin havaittiin, mutta se saatiin korjattua. Nyt oli taas meille sopivampaa pienempää ja mutkaa mutkan perään, joka tuntui meille sopivan. Renkaanvaihtokin oli onnistunut ratkaisu, koska tuntuma tiehen oli paljon parempi. Nyt meillä oli ensimmäisen kerran edellä lähtenyttä Miniä parempi aika, joten kyllä nyt oltiin oikealla tiellä.

EK4
Nyt mentiin pienelle ja aika huonopintaiselle hyvin lyhyelle pätkälle. Ajotuntuma oli hyvä, mutta mitenkään älyttömästi ei lähdetty tyrkkäämään, sillä kiviä oli joka paikassa. Silti olimme taas edellä lähtenyttä Miniä aavistuksen nopeampi, mutta jäimme kokonaisajoissa hänelle, koska kakkosella otimme sen verran reilusti pataan, ettei ihan riittänyt kahden viimeisen pätkän hyväkään ajo.

Saavuttuamme maaliin kuulimme sarjassakin kovaa ajaneen Rätön poistuneen viimeisellä ek:lla tieltä, joten lopulliseksi sijoitukseksi luokassa jäi kolmas sija. Toinen sija jäi sitten loppujen lopuksi 3,6 sekunnin päähän, joten ei se kovin kaukana sitten ollutkaan. Voidaan todeta, että kilpailu vastasi tarkoitusta, kun saimme pidettyä kaluston ehjänä seuraavaa viikonloppua varten ja tuntuma soralle alkoi löytyä rallin lopussa vaikka on varmasti aika kaukana siitä mitä sen vielä pitäisi olla, mutta sen näkee sitten seuraavissa kisoissa, mihin meidän vauhdilla oikein kesällä kerkeää....

12.6.2004 Pohjanmaaralli (Anglia,Pimiä/Eskola)

Nyt oli sitten taas sarjan kilpailu edessä ja suuntasimme jo perjantaina Seinäjoelle, sillä katsastus oli aikaisin aamulla, niin saimme sentään aamulla nukkua edes kohtuu kauan. Matkalla sitten satoi vettä lähes koko matkan, joten tiedossa oli liukkaita teitä. Katsastus ja muut aamutoimet menivät aika sukkelasti ja sitten olimmekin valmiina kilpailuun.

EK1
Sade oli hellittänyt yön aikana. Huolena oli se, että ensimmäinen pätkä oli varsin pitkä ja aika usein se on ollut meille vaikea, mutta täällähän on suorat tiet, joten ei kun jalka suoraksi. Pari sataa metriä takana ja ensimmäisen kerran sydän löi muutaman ylimääräisen lyönnin. Tie kääntyikin oikealle vauhtiin nähden aika paljon ja oli ns. tilanne päällä, mutta siitä selvittiin. Puolessa välissä oli vielä ylämäki vasuri, jossa taidettiin olla vieläkin lähempänä ojaa. Fiilis pätkän maalissa oli odottava, sillä tilanteita aikakin oli. Hii haa olimme nopein siihen mennessä ja kun meidän jälkeen tuli vain Hiltunen, niin kahden joukossa oltiin.

EK2 Huollossa saimme kuulla muillakin olleen varsin mielenkiintoisia tilanteita. Kakkonen oli tosi nopeaa tietä ja ajotuntuma oli varsinkin alussa aika hukassa. Kyllä siinä Ankka sai kyytiä oikein kunnolla ja siitä huolimatta olimme luokassa vasta neljänneksi nopein sijoitus putosi kolmanneksi, mutta kolme autoa oli parin sekunnin sisällä, joten nyt oli tiedossa todellista kilvanajoa.

EK3
Nyt olikin sitten tiedossa varsinainen risteyksien pätkä. Muuten osuus oli taas suhteellisen nopeaa, mutta tuntui menevän tosi hyvin, eikä mitään mokia tullut. Risteyksetkin menivät makeasti, joten odotukset ajasta olivat aika korkealla. Totuus vain ei ollut samanlainen. Taas jäimme hieman muista ja putosimme neljänneksi, mutta eroa toiseenkaan sijaan ei ollut kuin kuusi sekunttia. Auto hieman piti outoa ääntä ja tauolla korjasimme pakopuolta.

EK4
Tämä oli sitten sama ek, kuin ykkönen. Tässä sitten saatiin muistoja junnuajoilta, kun syöksyttiin ajoränniin. Nyt oli muistissa tien luonne ja nyt sitten iskettäisiin kunnolla takaisin taistoon toisesta sijasta. Auton etupää sai muutama pahan oloisia iskuja, sillä tie oli kyllä aika surkeassa kunnossa. Tauon aikana satoi, joten pätkän loppuosa oli todella liukas. Liukuessamme maali AT:lle olimme luottavaisia ajan suhteen, mutta taulu kertoi toista ja toinen sija oli ainakin karannut niin kauas, ettei sen suhteen omilla toimilla voinut vaikuttaa. Neljänteenkin sijaan oli matkaa seitsemisen sekunttia.

EK5
Nyt ajettiin kakkonen uudestaan ja tämä oli ehkä vieläkin huonommassa kunnossa, kuin edellinen pikataival. Nyt sitten alkoi tuntumaan, ettei Ankka jaksanut nelosella mennä, joten taistelu kolmannesta sijasta oli sitten ohi. Maalissa aika vahvisti käsityksen, sillä nyt tuli takkiin vielä enemmän, mutta maaliin kuitenkin päästiin. Viimeisellä siirtymällä Anglia ei sitten jaksanut nelosella mennä, joten jotain on autossa vialla. Tiedä sitten mistä asti ongelmat olivat vaivanneet, mutta totuus on kuitenkin, että neljänneksi jäätiin eli selittelyt sikseen. Pisteitä taas plakkariin ja kohti uusia seikkailuja. Nyt auto käydään läpi ja lähdemme intoa täynnä kohti Kankaanpään kilpailua.

17.7.2004 Kankaanpääseutu Ralli (Anglia,Pimiä/Eskola)

Edessä oli taas aikainen herätys, kun suuntasimme kohti Kankaanpäätä. Perille päästyämme katsastus sujui leppoisissa merkeissä ja suuntasimme huoltoalueelle, jossa huolto oli jo pystyttänyt teltan, jonka olimme lainanneet PukMU:lta. Tämä siitä syystä, että pohjanmaalla kastuimme kunnolla ja nyt varauduimme sateisiin, mutta ilmahan näytti varsin aurinkoiselta. Isoja poikia matkiaksemme teimme vielä nimikyltit ja iso kello takaseinälle;) Tutkittuamme lähtöluetteloa totesimme, että jos olisimme neljän sakissa niin tyytyväinen täytyy olla, sillä mukana oli kaksi Miniä ja kaksi GT Escortia.

EK1
Edessä oli heti nopeapintaista tietä ja lähdimme tyrkkäämään tosissamme. Tiellä osuimme maapaakkuun ja muutenkin alusta sai iskuja aika ajoin. Tunnelma maalissa oli odottavan innokkas, sillä ajo tuntui sujuvan. Ajan nähtyämme emme olleet enää samaa mieltä, sillä liian moni auto oli mennyt meitä nopeammin, sillä olimme vasta luokan 8 tässä vaiheessa. Sarjassa pisteen meitä edellä olevat Töyrylät olivat kuitenkin vain 0,7 sekunttia meitä nopeampia.

EK2
Ilman huoltoa ajettiin toinen ek heti perään ja tämä oli ensimmäistä hieman pidempi. Suhteellisesti tämä pätkä tuli jo paremmin ja nousimme jo kuudenneksi, mutta taisi sijoitus nousta enemminkin muiden keskeytyksiin ja ongelmiin, kuin huikeaan pätkäaikaan. Ero Töyrylään kuitenkin kasvoi 3,4 sekunttiin.

EK3
Pikaisen huollon jälkeen seuraavalle ek:lle. Nyt sitten kaunis ilma muuttui nopeasti varsin synkäksi ja hetki ennen AT pisteelle siirtymistä taivas repesi ja ukkoskuuro antoi vettä oikein kunnolla. Siinä sitten vielä korjailtiin pyyhkijää, joka hieman temppuili. Vettä tuli kuin Esterin sieltä ja näkyvyys oli aivan olematon syöksyessämme kohti soraränniä. Kun olimme saaneet auton vaihtiin, niin Pete totesi, etteihän täällä mitään nää ja samassa oli ensimmäinen kunnon oikealle kääntyvä mutka ja ulosajo oli jo sitten lähellä. Puoleenväliin asti oli kovaa sadetta ja toisenkin kerran menimme hieman ylileveästi mutkan yllättäessä. Maalin kuitenkin päästiin ja sijoitus pysyi samana, mutta ero Töyrylään kasvoi 5,5 sekunttiin

EK4 Vaikka ajo ei ollut ehkä mennyt ihan toivotulla tavalla, niin ei se menohaluja vähentänyt. Nyt oli edessä kilpailun pisin pätkä, melkein 15 kilometriä. Nyt alkoi kabiinissa olla hieman sähköä ja vauhti alkoi tuntumaan hyvältä. Pätkän lopussa emme huomanneet 45 merkkiä (ei huomannut moni muukaan) ja kohdemerkin nähdessämme tuli kiire, mutta kuin ihmeen kaupalla pysyimme tiellä. Onneksi risteys oli leveä ja loiva, että oli tilaa pelastaa. Maalissa aika näytti jo paremmalta ja olimmekin sitten nousseet neljänneksi. Hiltunen jäi kyseiselle pätkälle ja Töyrylän edelle siirryimme 2 sekunnilla.

EK5
Jos olivat olleet alkupään pätkät mutkikkaita ja suht pientä, niin nyt sitten siirryttiin vielä pari astetta pienempiin ka mutkikkaampiin teihin. Ja sekös meille sopii, vaikka välillä olikin jo epäusko, että onko tämä rallitietä ollenkaan, kun ei paljon kolmosta tarvinnut askista etsiä. Kiviä oli koko ajan varottava, mutta onneksi mitään ei rikkoutunut. Meillä ei ollut täyttä varmuutta tilanteesta, joten annoimme tulla täydellä vauhdilla. Pätkän jälkeen olimme sitten lisänneet eron Töyrylään jo viideksi sekunniksi.

EK6
Tällä osuudella oli kahden pienen tien välissä sentään hieman isompaa tietä, että saatiin hetki ajella hieman kovempaa. Pätkän alussa lämmöt olivat koholla ja auto ei tuntunut olevan ihan täysillä mukana. Tai sitten miehistölle iski jo jonkinlainen luulotauti, sillä olimme taas Töyrylää 6,3 sekunttia nopeampi. Yhden ylämäki vasurissa oli sitten pientä tilannetta päällä, mutta siitäkin selvittiin.

Vaikka jäimmekin neljänneksi, niin täytyy olla tyytyväinen, sillä paljon kovempaa emme olisi enää järkevällä ajolla voineet ajaa. Nytkin tilanteita oli ihan riittävästi ja kyllähän kisassa aika paljon keskeytyksiä tulikin, sillä olihan tiestö suoraansanottuna haastava. Noin yleisesti sanottuna kolme ensimmäistä pätkää meni jotenkin jäässä, vaikka varsinaisesti emme mitään virheitä löytäneetkään. Kolmella viimeisellä sitten tuli esiin hieman yrittämistä ja se näkyi kyllä sitten ajoissa. Naantalissa olisi sitten parannettava kauden ensimmäisen kilpailun sijoitusta eli pitäisi olla vähintään viides, jotta pistetilanne paranisi meidän osalta. Kiitoksia huoltomiehille ja PukMulle teltan lainasta. Teltta tuli sittenkin tarpeeseen, kun ukkonen yllätti huoltoalueenkin

28.8.2004 VP-Service Ralli (Starlet,Pimiä/Eskola)

Starlettia on makuutettu talvesta lähtien tallissa, mutta nyt oli taas aika kaivaa vanha sotaratsu esiin ja marssittaa se kilpailupaikalle. Ehdimme hieman harjoitella ajamista eräissä polttareissa, joissa ajatimme tulevaa sulhoa ja lisäksi polttariporukan. Siellä saimme havaita, että startti lopetti toiminnan, mutta se saatiin tietenkin korjattua ennen kilpailua. Katsastus meni ok, mutta sitten huomasimme videokamerassa halkeaman, joten ei oteta sitten in-car-kuvaa

EK1
Ensimmäinen siirtymä oli aika miehekäs, joten auto ja miehistä olivat lämpimänä pätkälle saavuttaessa. Viime vuonna emme kyseiselle tiellä päässeet, joten kyseessä oli meille vieras tie. Vauhti oli alusta lähtien kohdillaan ja saimme tekniikkamurheesta kärsivän kilpakumppanin kiinni ensimmäisessä risteyksessä. Kohti kolmatta huomiota täydellä vauhdilla. Ilmeisesti kypäräpuhelimen akku alkoi reistailla jo tässä vaiheessa, kun kommunikointi ei mennyt ihan oikein ja tulimme vasuriin reippaalla vauhdilla. Kaiken kukkuraksi oikea vaihde ei mennyt päälle, joten jouduimme kääntämään auton suoraan menneeseen liittymään. Sitten vielä auto sammui ja auton kääntäminen vei myös aikaa.Turhia sekuntteja kului varmaankin puolisen minuuttia. Loppupätkä mene sitten taas ihan ok.

EK2
Tätä pätkää on sitten ajettu vuosien varrella suuntaan, jos toiseenkin. Pätkän alku lähti hyvin liikkeelle, mutta sen jälkeen ajo alkoi jotenkin tökkimään. Lopussa ajo parani, mutta auto ei tuntunut oikein kunnolla pelittävän ja se näkyi myös ajassa.

EK3 Pienellä huoltotauolla yritimme parhaamme, mutta jouduimme lähtemään eteenpäin huonosti käyvällä autolla. At-jonossa huomasimme, että tyhjäkäynti meni ylös alas koko ajan. Tie oli tuttu ja tulimme sen minkä Starletista lähti, mutta ylemmillä kierroksilla alkoi armoton ”röpötys”, eikä se todellakaan ollut mitään kivaa kuunneltavaa. Toisaalta kuuleminen kypäräpuhelimistakin alkoi loppumaan, joten kartturin ääntä piti vielä korottaa

EK4
Siirtymällä pysähdyimme hieman säätämään, mutta vikaa ei saatu korjattua. Hieman käynti parani ja aaltoilu väheni. Itse pätkä tuli kohtuullisesti, mutta kun ei toimi, niin ei toimi

EK5 Sitten oli vielä viimeinen pätkä ennen taukoa. Siirtymällä huomasimme, ettei latauskaan toiminut kunnolla. Nyt tunnelma oli jo se, että on ihme, jos näemme maalin. Vieraan oloinen pikataival, mutta tuli kuitenkin taas kohtuullisesti tilanteeseen nähden. Ja sitten huoltoon

EK6 Tauolla korjasimme vain seuraavia asioita, laturia, kaasarin kiinnitystä, tulppien tarkastus/putsaus, virranjakajan kannen tarkistus/putsaus, sekä tarkistimme erinäisen määrän johtoja. Sitten vielä kaasarin säätöä ja menoksi. Taas oli tiedossa vieras pikataival, joka tulikin aika kivasti. Auto ei vieläkään toiminut kunnolla, mutta sillä pystyi ajamaan edes jotenkin.

EK7
Taas siirtymällä pientä säätöä, sillä edellisen pätkän jälkeen tyhjäkäynti pomppasi 3000 kierrokseen. Ei tullut edes kiire. At-jonossa huomasimme, että kytkinkin pitää ääntä. On tässä vielä useita osia jotka ainakin tuntuvat toimivan, kuten esim jarrut! Tässä vaiheessa auton tyhjäkäynti muistutti lähinnä Zetorin ääntä. Kuski kommentoi vasta pätkän maalissa, että olenhan mä ajanut joskus aiemmin toisin päin. Nopealla pätkällä auton tehottomuus näkyi kyllä ajassa, mutta maaliin oli enää kaksi pikataivalta.

EK8
At-autona oli vanha kupla ja Starletin tyhjäkäynti oli aika lähellä volkkarin putputusta. Pikis oli sama kuin ykkönen ja meitä varoitettiinkin tien huonosta kunnosta. Nyt sitten emme huomiolla hölmöilleet, mutta kyllä monta kertaa auto otti pohjasta kiinni. Taas tiesimme miltä b-junnusta tuntuu. Ajo tuntui kulkevan mukavasti, vaikka auton käynti oli mitä oli. Aika ei kuitenkaan ollut tuntemuksia tasalla, mutta paransimme kuitenkin aikaa vajaan puoli minuuttia.

EK9 
 Tämäkin oli toiseen kertaan ajatteva pätkä ja tie oli sen mukaisessa kunnossa. Paikka paikoin jopa huonommassa kunnossa kuin edellinen. Sen tultiin mitä päästiin, mutta tietenkin pätkän alussa alkoi satamaan, eikä näkyvyys ollut paras mahdollinen. Tämä meni ajallisesti vielä huonommin kuin edellinen. Sitten jännitettiin kestäisikö viritykset Keravalle asti, sillä siirtymää oli taas yli 30 kilometriä.

Vaikka virrantuotto oli lähinnä naurettavaa luokkaa, niin pääsimme kuitenkin maaliin, jota voidaan päivän vastoinkäymisten jälkeen pitää hyvänä suorituksena. Sijoitus ja ajat olivat tällä kertaa maalissa toissijaisia, sillä maalinpääsy tuntui melkein hyvältä. Varsinaiseksi viaksi osoittautui imusarjan viallisuus halkeaman muodossa. Nyt sitten käydään auto kunnolla läpi, ettei seuraavalla kerralla tarvitse selitellä näin paljon. Vanhaa kummelisketsiä ja Jaakko Parantaista lainatakseni, ”Auto tykkää, että sillä ajetaan”.

25.9.2004 XXVIII Dna-Rantaralli (Anglia,Pimiä/Eskola)

Liikkeelle lähdettiin hyvissä ajoin ennen viittä ja vettä tuli taivaalta kuten on viime aikoina tapana ollut. Sade sentään loppui ennen kuin päästiin perille Naantaliin. Katsastuksessa auto sai kiitosta kauniista kunnostaan ja kaikki oli muutenkin kunnossa. Sitten vain taas odoteltiin, että kilpailu alkaisi.

EK1  Ensimmäisenä Seijainen eri päin, kuin olimme sen viimeksi ajaneet kaksi vuotta sitten. Pätkä on melko nopea, mutta kuitenkin ajettavaa tietä. Pätkän maalissa sellainen tunnelma, ettei tästä tule yhtään mitään, sillä molempien mielestä jotenkin ei vain tuntunut kulkevan. Aika kuitenkin kertoi juuri toista ja olimme luokkamme 4 nopein auto, eikä eroa edelleseen ollut paljonkaan. No antaa mennä sitten vaan samaan tahtiin

EK2  Toinen pätkä oli samanlainen lyhyehkö nopea tie, jolla painelimme sen minkä autosta irti saimme järkevällä ajolla. Aika saman suuntainen eli olimme taas kärjen tuntumassa kolmantena ja samalla nousimme luokassa kolmanelle sijalle. Samoissa pisteissä oleva Töyrylä jäi meille tasaisesti, joten siinä suhteessa tilanne hallinnassa.

EK3
Lyhyt, mutta nopea tie tultiin samalla tavalla kuin aiemmat ja tilanne edelleen hallinnassa. Luokan 4 tällä pätkällä.

EK4
Mitä helv..tiä auto melkein sammui lähtöviivalle ja olimme hävinneet jo viisi sekunttia tällä pätkällä ennen kuin se oli edes kunnolla alkanut. Sitten vielä kartturi jotenkin unessa ja ensimmäinen huomio meinasi jäädä huomaamatta. Herätys!!! Loppu sitten tultiin reilulla meiningillä, että lähdön aikamenetys otetaan ainakin osittain ajammalla kiinni. Viimeinen pienen tien osuus oli kyllä tosi luikas ja tulimme sen ehkä hieman varovasti. No ei se aika nyt aivan huonokaan ollut, sillä olimme taas neljäs ja vahvistimme 3 sijaa.

EK5
Tauon jälkeiseltä tankkauspaikalta auto ei sitten meinannut lähteä käyntiin millään, mutta loppujen lopuksi, kun jo melkein kirjoitimme keskeytysilmoitusta, niin Ankka heräsi henkiin. At-jonossa autoa käytettiin korkeilla kierroksilla, jotta sammumisen pelkoa ei olisi. Pätkä meni kuitenkin kohtuullisen hyvin ja ero Töyrylään pysyi ennallaan ja olimme taas luokan 3:ksi nopein pari

EK6
Huolto ei sitten löytänyt omalle paikalleen (Herätys!), mutta toisaalta ei meillä ollut tarvettakaan, sillä ylimääräisiä sammuttamia ei ollut mahdollista tehdäkkään. Nyt sitten auto sammui vaihteeksi at-jonossa eikä millään käymään. Kilpakumppanit katselit touhua ihmeissään ja pyörittelivät päitään osaaottavasti. Ihmeherääminen tapahtui taas. Sitten taas urku auki ja menoksi. Auto kuitenkin kulki jotenkin nykivästi, mutta otti kuitenkin kiitettävästi kierroksia, vaikka hanttiin moottori jotenkin laittoi. Hieman ennen 19 kilometrin ek:n puoltaväliä olleessa takapiikki risteyksessä sitten yritettiin pitää auton kierroksia ylhäällä. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin meinattiin, vaan spinnaaminen oli tosiasia. Anglia ei nyt sitten ole niitä kaikkein nopeimmin vekslattavia autoja ja aikaa taisi tuhraantua puolisen minuuttia. Loppuosuus tuli sitten taas kohtuullisesti, mutta luokan 6 paras aika ja putosimme kisassa neljänneksi.

EK7
Viimeisessä huollossa ei pystytty tekemään mitään ja nyt vain toivottiin parasta, että kohtalokasta sammumista ei tule. Tietenkin juuri ennen starttia auto sammahti, mutta tällä kertaa käynnistyi heti ensimmäisellä starttauksella. Olisi ollut tosi v-mäinen paikka keskeyttää viimeisen pätkän lähtöön. Tästä pätkästä ei sitten paljon muuta kerrottavaa ollutkaan, kun ei koko pätkään montaa kunnon mutkaakaan mahtunut. Pätkän maalissa sitten kerrottiin, että tiekirjassa on virhe ja sitten ihmeltiin matkalla kilpailun maaliin, kun loppujen lopuksi kerrottu korjaus olikin eri sivulle mitä meille kerrottiin. Muutenkin aika maaliin oli kortilla, kun lopussa puuttui vielä yksi merkki, niin oli myöhästyminen liian lähellä.

Kisa oli meille tällä kertaa varsin kaksijakoinen, koska alku meni hyvin, mutta tauon jälkeen ongelmia riitti taas muillekin jaettavaksi. Putosimme alun kolmannelta sijalta neljänneksi, mutta maaliin kuitenkin päästiin ja kauden huonointa sijoitusta paremmin, joten loppupistepotti nousi kahdella ja sarjassa loppusijoitukseksi tuli 18 sija.

9.10.2004 SM Valvoline Ralli (Starlet,Pimiä/Eskola)

Jo pelkkä valmistautuminen alkoi yhdessä vaiheessa tuntua ylivoimaiselta. Maanantaina kiinnitettiin korjattu imusarja, mutta siitä huolimatta auto ei vielä käynyt kunnolla. Seuraavaksi vaihtoon meni valtaosa virtapuolen värkeistä, mutta tiistaina saadussa paketissa olikin vääränlainen virranjakaja. Keskiviikkona uusi yritys ja nyt oli oikeanlainen. Vielä oli hieman käynnissä toivomisen varaa ja tarkistimme suuttimet. Tässä vaiheessa ei enää paljon naurattanut, kun autoa yritettiin käymään, sillä startti päätti hajota. Auto takaperin mäkeen ja toisella mäkistartilla käymään. Jalat aivan soseena! Sitten vielä pientä säätämistä ja käynti alkoi kuulostamaan jo hyvältä. Kuitenkin havaittiin ylimääräistä ääntä. Toinen kaasari oli alapäästä löysällä ja sitä kiristettäessä ruuvi pyörähti ja kierteet rungosta suorana. Motorsportti on kivaa. Tämäkin saatiin sitten korjattua vielä torstaina ja olimme valmiita nuotittamaan.

Kartturille ensimmäinen nuottikisa, eikä Petelläkään montaa takana, joten liikkeelle lähdettiin nöyrällä asenteella katsomaan miten homma oikein lähtisi sujumaan. Nuotitusjakso meni ihan kohtuullisesti, vaikka ei se niin helppoa joka kohdassa ollutkaan. Onneksi oltiin liikkeellä pääsääntöisesti tutuilla teillä.

Kisa-aamuna havaittavissa sellaista tervettä jännitystä ja sitten katsastuksen kautta kohti ensimmäistä ek:ta.

EK1  
Pari kertaa kartturi putosi nuotilta hetkellisesti, mutta pääsi takaisin lähes saman tien. Kovaa oltiin tulevinamme, mutta ei se vain riittänyt kummoiselle sijalle, mutta ajat eivät nyt olleet ehkä kaikkein tärkein asia tässä kokonaisuudessa. Ek meni kuitenkin ihan mallikkaasti

EK2  
Auto ei taas kaikesta valmistautumisesta huolimatta käynyt kunnolla, mutta yritystä oli ainakin havaittavissa. Nuotillakin pysyttiin, joten kyllä tämä tästä

EK3
Näitä varuskunnassa ajettuja Mikki Hiiri pätkiä emme oikein ymmärtäneet, emmekä näille edes nuottia tehneet, sillä kääntymiä oli sen verran merkitty maastoon, että kyllä niillä pärjäsi. Ajelimme rauhallisilla linjoilla ja yritimme pitää auton ehjänä ja olla hölmöilemättä.

EK4
Sitten sama ek toiseen kertaan heti perään ja nyt sitten vähän jo yritettiin. Aika parani kolmella sekunnilla, mutta pääasia oli ettei kalusto hajonnut, eikä tullut turhia virheitä. Meidän mielestä parasta näissä pätkissä oli se, että sieltä päästiin pois.

EK5
Huollossa havaitsimme pienen öljyvuodon, joka kasteli tulpan, mutta se saatiin korjattua. Sitten aivan Peten kotinurkille kokeilemaan ajoa. Kyseessä oli varsin vaativa Perinkään ek, jolla kartturi sitten putosi oikein kunnolla nuotilta, mutta kiintopisteeltä taas takaisin paperilla oikeaan kohtaan. Yritystä oli ainakin kunnolla ja asvalttiristeyksessä hieman leveää linjaa.

EK6
Pätkän lähdössä saimme kuulla, että kartturin puoleinen takapyörä on aika tyhjän näköinen. Kello paukutti viimeisiä sekuntteja, joten siitä vaan ek:lle. Ensimmäinen vasemmalle taittuva mutka jo oltiin rajusti linkussa. Se tultiin mitä pystyttiin, mutta lopussa oli pakko hellittää, että pääsimme ek:n maaliin. Mukana oli varapyörä, joten siirtymälle vaihtamaan. Renkaat pultit höllälle ja tunkilla autoa ylös. VOI V***U tunkki on rikki ja vaihtohommat jäävät siihen. Edessä olisi vielä kaksi ek:ta ennen huoltoa, joten ei ole muuta vaihtoehtoa, kun kirjoitella keskeytysilmoitusta.

Koska keskeytyksen syy oli varsin naurettava, niin tunnelmat olivat aika maassa. Olisihan sitä ollut mukava vielä jatkaa, mutta minkäs taas teet. Kyllä oli taas vastoinkäymisiä oikein roppakaupalla, mutta tulihan sentään saatua kokemusta nuottikisasta.