8.1.2005 Orimattila ralli (Anglia)
Viikolla näytti kelien suhteen todella huonolta, mutta ilmeisesti kisaa edeltävänä ollut pieni pakkanen pelasti aika paljon. Edellisenä sunnuntaina olimme Evon suunnalla seurakilpailussa hieman harjoittelemassa. Sen session aikana vaihdelaatikko alkoi oikuttelemaa, mutta onneksi saimme vian korjattua viikon aikana. Onneksi ongelma ilmeni ennen kisaa, sillä keskeytys olisi ollut melko varma
EK1
Heti ensimmäisenä oli kunnon rykäisy eli melkein 11,5 kilometriä. Iloksemme huomasimme tiestön olevan kohtuullisen hyvässä kunnossa, joten ei kun antaa mennä. Jotenkin vaan ei taas lähtenyt ensimmäisellä kulkemaan, vaan ajo oli jotenkin tökkivää. Olimme kolmantena kolmosluokan autona liikkeellä ja olimme maalintulleista kolmas, joten kirittävää jäi.
EK2
Tämä meni sitten jo paremmin, sillä voitimme Paaralaa reilulla sekunnilla, joten oikeaan suuntaan oltiin menossa, mutta Laakso näytti karkaavan heti kättelyssä. Jo ykkösellä oli havaittavissa pientä ongelmaa kytkimessä, joka toimi vain ihan ala asennossa, mutta ei suurta huolta, kun vain malttoi vaihtaa rauhallisesti.
EK3
Pienen huoltotauon jälkeen taas liikkeelle. Lyhyellä reilun 5,5 kilometrin pätkällä jäimme taas aavistuksen Paaralasta, mutta peli oli vielä täysin avoin, sillä eroa oli vain muutama sekuntti
EK4
Edessä oli yli 13 kilometrinen ek, joten nyt olisi sitten annettava mennä. Juuri ennen meitä taipaleelle päästettiin siviiliauto, jonka oli tarkoitus mennä noin kilometrin päähän ek:lla. Kuitenkin kyseinen ”lomittaja” ajali pätkää paljon pidemmälle, eikä järjestäjä voinut kuin odottaa ilmoitusta, että auto on pois reitiltä. Aikaa tässä meni varmaankin 20 minuuttia odotellessa lähtöviivalla lipun heilahtamista. Ei siinä mitään muuta, mutta edellämenevät pääsivät ajamaan pätkän joko valoisassa tai ainakin vain hämärässä. Meidän lähtiessä pätkälle oli jo täysi pimeys ja melkoinen sumu, joten näkyvyys oli lähes toivoton. Aja siinä sitten tasaisesti kilpaa. Pätkä meni ihan pumppaamiseksi ja kurkkimiseksi. Maalissa oli sitten käyrä aika korkealla varsinkin, kun näki Paaralan ajan, joka oli melkein 20 sekunttia meitä parempi. Siinä sai uusi lähtöjärjestys oikein kunnolla kritiikkiä, kun kilpailupari ajeli kohti huoltotaukoa. Kisa näytti menneen tässä ketuilleen ainakin Paaralan suhteen.
EK5
Emme kuitenkaan täysin luovuttaneet vaan pienessä kiihtymyksen tunteessa kohti seuraavaa pätkää. Pituutta ek:lla oli seitsemisen kilometriä eli kovaa oli mentävä, jos mieli vielä sijoitusta nostaa. Se tultiin mitä nähtiin, sillä tälläkin pätkällä oli vielä sumua, mutta ei yhtä paljon kuin edellisellä, mutta nyt ainakin oli Paaralan kanssa samanlaiset olosuhteet. Maalissa odottikin aikamoinen yllätys, kun olimme Paaralaa 25 sekunttia nopeampia ja nousimme heidän ohi muutamalla sekunnilla. Hei tässähä on vielä mahdollisuuksia
EK6
Pätkää oli jouduttu lyhentämään reilun kolme km, koska tiellä oli valtava vesilammikko, jota ei olisi voinut kisavauhtia ajaa. Hyvä kun päästiin siitä ylipäänsä yli. Tässä tuli aika monelle parille AT.ta rajusti, kun eivät huomanneet lisämääräyksessä mainittua uutta ajoaikaa. Pätkän lopulliseksi pituudeksi tuli hieman yli seitsemän kilometriä, joten kaikki oli vielä mahdollista. Nyt oli ihan talvista tietä ja kaiken lisäksi suhteellisen pientä kinttupolkua. Nyt oli yritys kohdallaan ja meno maistui ja maalilipun jälkeen voitiin todeta, että ei se nyt ainakaan huonosti mennyt. Olimme taas Paaralaa 25 sekunttia nopeampia eli lopun rypistys tuotti kuin tuottikin tulosta. Laakson aika puuttui, joten hetken luulimme hänen keskeyttäneen, mutta kyllä miehet sitten pukuhuoneesta löytyivät ja olivat kuulemma ajankin saaneet.
Uusi lähtöjärjestys aiheuttaa sen, ettei oman luokan seuraaminen oli helppoa, joten maalissa sitten ihmeteltiin perässä tulleiden aikoja. Lopulta olimme luokassa kolmansia, kun takaa oli Laaksonen tullut Anglialla koko ajan meitä nopeammin. Kisan alussa olimme keikkuneet luokassa viidentenä, mutta kahdella viimeisellä teimme onnistuneen nousun. Kisassa ei ollut isommin ongelmia ja tulokseen täytyy olla tyytyväinen, sillä tämä on paljon parempi aloitus kuin viime kaudella, jolloin olimme Jämsässä luokan kuudes.
15.1.2005 Vanajanlinna ralli (Anglia)
Taas Suomen nykytalvi näytti parasta osaamistaan alkuviikolla eli oli lämmintä sateli vettä. Onneksi nuotitusta edeltävänä yönä satoi hieman lunta ja pakkastakin tuli muutama aste. Nuotitus sujui mukavasti ja tunnelma oli ihan kohdillaan. Kun vielä pakkanen jatkui oli odotettavissa mukava rallikeli ja lähdimme numerolla 2 reitille.
EK1
Tämä reilut 5 km pitkä ek lähti hyvin liikkeelle. Oli varsinainen lentokeli ja Angliallakin saatiin aikaiseksi kunnon luistoa aikaiseksi. Maalissa ennen meitä oli vain yksi auto ja olimme 15 sekunttia Miniä nopeampia eli hyvinkän tämä lähti liikkeelle.
EK2
Ei paljonkaan pidempi pätkä, mutta eroa tuli yli 20 sekunttia. Nyt vain arvoitus olisi enää kuinka lujaa Wallen perässä tulisi
EK3
Kisan pisin pätkä oli Avus ja sillä pituutta 15 km. Alun pienemmän tien osuus tuli tosi makeasti ja nuottikin osui hyvin kohdalle. Loppuosalla tultiin sitten isoa kovaa ja nuotin kanssa meinasi olla koko ajan kiire, mutta mitään isompia ongelmia ei ollut. Emme ajaneet kuitenkaan ihan täysillä vaan säästimme autoa, koska nyt ei kuitenkaan ajettu sarjapisteistä. Maalissa aika oli 40 sekunttia Miniä nopeampi, joten sen suhteen tilanne alkoi olla hallussa.
EK4
Tauolla sitten selvisi, että Wallenkin oli melkein minuutin jäljessä, eikä mitään hirveätä kiirettä enää ollut. Kuitenkin lähdimme ajamaan vielä normaalilla vauhdilla, mutta kaikkea ylimääräistä yritystä pyrittiin välttämään. Tauon aikana pimeys oli laskeutunut ja toi omalta osaltaan lisää haastetta nuotista ajamiseen. Hyvin meni ja eikä ylimääräistä ohjelmaa.
EK5
Tämä pätkä ajettiin aivan samalla tavalla kuin syksyn Valvolinessa ja olimme muuttaneet alun nuottia, missä pudottiin nuotilta. Nyt pysyttiin alussa nuotilla, mutta välillä tuli pieni putoaminen, mutta ajo oli kohdillaan ja nautittavaa.
EK6
Viimeinen ajettiin sitten hieman pienemmällä tiellä ja koska johto oli iso, niin päätettiin ajaa ihan rauhallisesti, koska tie oli nuotitettaessa havaittu varsin uraiseksi. Mitään harmia siitä ei tullut, joten saavuimme viimeisen pätkän maaliin luottavaisin mielen
Saavuttuamme Vanajanlinnaan havaitsimme voittaneemme Wallenia hieman yli kahdella minuutilla. Yleiskilpailusijoituskin oli kahdeksas eli sekin oli tuon tehoisella autolla kyllä ainakin kohtuullinen. Aika moni historic-pari ajoi ensimmäisiä nuottiralliaa ja harjoittelivat jo kesällä ajettavaan Lahden nuottikisaan, mikä on yksi trophyn osakilpailu. Ainakin luotto auton vauhtiin ja sillä ajoon parani, joten toivottavasti siitä on hyötyä myös pimeisiin ralleihin.
5.2.2005 Tommi Mäkisen Talviralli (Anglia)
No jos kauden aikaisemmissa kisoissa on ollut viikolla leutoa ja kisaksi kylmentynyt, niin nyt tilanne oli sitten päinvastainen. Lämpötila oli plussan puolella ja yöllä vielä oli sadellut hieman lunta. No mehän ajamme kelillä, kuin kelillä;) Lähtökuuluttajaksi oli löytynyt taas joku lukutaitoinen eli kartturina autossamme oli Save. Melkein yhtä hyvä, kuin pari vuotta sitten Naantalissa, kun kuuluttaja ihmetteli kartturin nimeä tyyliin ”Kumpikohan näistä mahtaa olla etunimi?”.
EK1
Tämä reilu 10 kilometriä tultiin kovalla yrityksellä, mutta maalissa oli sellainen olo, ettei tästä tule yhtään mitään. Varsinaista mummoankkailua! Tietä ei oltu aurattu ja tuntui, että auto ei kulje mihinkään ja jos kulkee, niin ei ainakaan oikeaan suuntaan. Vertasimme taululla olevia aikoja ja kartturin mittaamaa aikaa ja totesimme tehneemme melkein puolen minuutin luokkapohjat. No ei se ole keli helppo siis muillekaan.
EK2
Huollon jälkeen oli edessä 22 kilometrinen kunnon rykäisy. Lähdössä juteltiin, että ei ole mikään pakko riehua, vaan ajetaan järkevästi. No taisi olla toinen risteys, kun mentiin penkkaa pitkin pitempi matka, eikä kiinni jääminen ollut kaukana. Tie vaati aika paljon rytmiä, koska jatkuvasti vaihdettiin pienen ja ison tien välillä. Taisi siinä muutaman kerran perä irrota aika näyttävästi, mutta siihen oli varmaan syynä tuo pöpöräinen keli. Luokkapohjathan siitä taas napsahti ja hyvillä mielin kohti taukoa
EK3
Vuorossa oli Humalamäen erikoiskoe, joka on varsin isoa tietä ja nyppylää nyppylän perään. Tätä oli hienoa laskea menemään, mutta olisi vaatinut rajusti tehoa lisää ja toisenlaisen alustan, että tiestä tosiaan olisi päässyt nauttimaan. Tällä ek:lla ei loskasta ollut haittaa.
EK4
Tässä siirtymä oli laskettu huollon kanssa aika väljäksi, joten meillä oli aikaa odotella pätkälle pääsyä. Jonossa juttelimme tonnisella Anglialla mukana olleita kavereita, jotka kehuivat 3 pätkää, että kerrankin saatiin auto vauhtiin, kun oli tarpeeksi iso alamäki. Sitten molempia Anglioita kävi ihastelemassa 0-autoa ajanut britti (ilmeisesti joku Subarun N-ryhmän pomo tai jotain) ja ihmetteli, että ajetaanko täällä vielä Ankalla rallia! Itse pätkälle piti lähteä rauhallisesti. Ensimmäinen kunnon mutka ja mentiin taas penkkaa hipoen ja siitäkös taas innostuttiin. Paikan jälkeen oli vähän aikaa haettiin rytmiä ja sitten taas mentiin. Oli niin hienoa tietä, ettei sitä raaskinut ajaa ihan rauhallisesti, siis annettiin mennä. Aivan lopussa oli hyppy jolle otettiin reilusti vauhtia pois ja silti auto taisi käydä kokonaan ilmassa. Kyseinen tie oli siis Mökkiperä, mutta toisin päin, kun se on ajettu Neste-rallissa. UPEA TIE
Sitten vielä huollon kautta maaliin. Reitti oli erityisen hieno ja oli sääli, että loskainen keli hieman latisti reittiä, mutta siitä huolimatta oli todella hienot tiet. Palkintojenjaosta täytyy vielä sanoa, että nyt nimikin meni oikein;)
26.2.2005 Hankiralli (Anglia)
50-vuotis juhla Hankiralli oli päätetty viedä kaikkein keskeisimmälle mahdolliselle paikalle eli Helsingin keskustaan. Tämä ei innostanut kilpailuparia, eikä liion huoltomiehiäkään. Lähtöalueella Kauppatorilla oli kyllä kiitettävästi väkeä, mutta muuten ei paikalliset meitä sitten huomanneet. Kaikesta huolimatta sieltä selvittiin kuitenkin ilman isompia ongelmia ensimmäiselle siirtymälle, joka oli väli-at Nummelassa. Siitä sitten alkoi varsinainen siirtymä ensimmäiselle ek:lle. Tämä siirtymä oli laskettu tiukaksi, sillä matka-aikaan ei ilmeisesti oltu laskettu ollenkaan aikaa renkaiden vaihdolle. Me emme myöhästyneet, mutta aika monelle muulle aika ei riittänyt. Järjestäjä kuitenkin tuli tilanteessa vastaan ja nämä aikasakot poistettiin kaikilta. Jos ei muuta vaikutusta asialla ollut niin kierrokset olivat meilläkin aika korkealla, sillä ei meilläkään liikoja aikoja jäänyt.
EK1
Hyväpintainen tie, eikä edes kauhean isoa tietä, jolla sitten saimme heti ajotuntuman päälle, ja matkanteko edistyi hyvin ilman ongelmia. Ainoa pieni hidaste oli kun saimme kilpakumppanin kiinni (auto rikki), mutta hyvin saimme tietä. Aikojen seuraaminen hieman sekosi, sillä meidän edestä aika moni auto siirtyi lähtöjärjestyksessä meidän taakse. Mutta kuitenkin olimme luokan neljänneksi nopein Levonojan kanssa samalla ajalla.
EK2
Toinen ek oli sitten lyhyt alle 5 kilometriä hyvin samantyyppistä tietä, kuin ykkönen. Nyt meni risteysajot tosi hienosti ja sekös nosti tunnelmaa. Aika oli taas neljänneksi paras ja nousimme kolmanneksi, mutta Laaksolla sama aika. 1 ek:n jälkeen luokkajohdossa ollut Virtanen joutui jättämään kisan kesken
EK3
Noin kilometrin pidempi kolmonen oli pienempää tietä, eikä ajo ollut ehkä kaikkein parasta, kun tuntui koko ajan, että auto luisteli. Aika oli vasta luokan viidenneksi paras, mutta siitä huolimatta nousimme kolmansiksi. Erot olivat kuitenkin takanamme hyvin pieniä EK4
Jos alkukisan risteykset olivat menneet hienosti, niin täällä ei sitten onnistunut ihan yhtä hyvin. Lyhyellä 5,7 km ek:lla oli kaikkiaan viisi risteystä ja ensimmäinen meni heti hieman leveästi. Rytmiä ei tahtonut löytyä ja vasta luokan 6 paras aika. Sijoitus kisassa putosi sitten heti viidenneksi.
EK5
Nyt oli sitten ensimmäinen kunnon ek eli 15 km tiukkaa vääntöä. Jostain syystä nyt ei vain aika ollut sellainen, kun oli tunne. Muut menivät kovaa ja olimme taas kuudensia, mutta sijoitus säilyi edelleen viidentenä. Eroa eteen oli 9 sekunttia ja taakse 13 eli kyllä saisi ihan totuudessa mennä. Edessä oli tauko, joka kesti melkein kolme tuntia ja sen aikana saapui pimeä, joten nyt alkaisi niin kuin uusi kisa.
EK6
Tauolta lähdettäessä tuntui tavan tyhmältä ajaa tunti, että pääsee kolmen km mittaiselle ek:lle. Kyseessä oli Kekkosentie, joka oli kyllä todella hienoa tietä, joten annamme lyhyyden anteeksi. Tie kääntyi koko ajan ja korkeuseroissa löytyi. Olimme luokan neljäs, mutta isoja eroja ajoissa ei tietenkään näin lyhyellä ek:lla saa aikaiseksi.
EK7
Taas lyhyen läntä 5 km ek:ta ja meni jotenkuten, mutta ei ihmeempiä muistikuvia ek:sta. Luokan neljänneksi paras aika ja nousimme tuloksissakin neljänneksi, kun juuri meidän edellä ollut Paarala kohtasi sähköongelmia.
EK8
Nyt oli taas yli kymmenen kilsaa vaihtelevaa tietä. Toinen risteys oli Anglialle myrkkyä, sillä takapiikki kääntyi vielä ylämäkeen, joten lähtö ei ollut mikään hauki makuulta tyyppinen. Saimme edellä lähteneen Datsunin kiinni, mutta taas reilu peli oli vallalla ja kilpakumppani löysi paikan jossa pääsimme ohi menettämättä juurikaan aikaan. Iloinen kiitos morjenstus ja matka jatkui. Juuri ennen kiinni saantia tulimme pienessä lumipöllyssä muutamaan mutkaan taas reilulla linjalla. Ek:n maalissa oli sitten käydä hullusti, mutta jokin aavistus pelasti tällä kertaa. Tiekirjaan oli piirretty, että maali menee suoraan, mutta maaliviivan jälkeen tie kääntyi jyrkästi oikealle. Oli sitten lähellä ulosajo. Mutkan takana odotti toinen yllätys, kun edellämme ajoissa ollut Leinonen lepäsi autonsa kanssa tien sivussa. Liekö sortunut juuri maaliviivalle, sillä aika oli erittäin hyvä. Olimme ek:lla taas neljäs ja kokonaistuloksissakin neljäs, mutta sijoitus nousisi, koska Leinonen joutui keskeyttämään.
EK9
Taas pätkä jolta ei risteyksiä puuttunut, mutta parhamme yritimme. Vasta ek:n viides, mutta olimme edelleen tuloksissa kolmantena.
EK10
Arimaalla Petri on edellisen kerran ajanut kaksi kertaa ulos, joten varsinkin ek:n alku oli todella varovaista ja hakevaa. Todella nautittava pätkä ajaa, mutta ilmeisestä varovaisuudesta johtuen vasta luokan 5 nopein aika. Tälle pätkälle muuten lähdettiin sunnuntain puolelle, vaikka ajantaju oli poistunut päivän aikana.
EK11
Tämä pätkä ajettiin aamulla ykkösenä, joten nyt oli tie ainakin osittain muistissa. Tien pinta oli kestänyt yllättävän hyvin yli 200 auton kulutuksen. Nyt tuntui, että tullaanpas tosi lujaa. Aamulla porukkaa oli tien varressa vaikka kuinka paljon, mutta nyt ei montaa ihmistä näkynyt. Maalissa saatoimme iloksemme sekunttien parantuneen 55:stä 26:een. Pienen tarkastelun jälkeen vain huomasimme myös minuutin muuttuneen viidestä kuuteen, joten se siitä ajan parantamisesta. Samanlainen ilmiö oli kuitenkin lähes kaikilla muillakin, joten huolemme oli aiheeton. Siis ei aika ollut ollenkaan huono, sillä se oli luokan toiseksi nopein aika ja yleiskilpailunkin 33 paras aika. Ei huono 1200 Anglialla.
EK12
Aamun kakkonen uudestaan ja sama ilmiö, kuin edellisellä pätkällä. Tuntui hyvältä, mutta aika ei parantunut aamusta. Vasta luokan viidenneksi paras aika, mutta ei muutosta lopputulokseen.
Edessä oli taas pitkä siirtymä maaliin, mutta yöllisessä Helsingissä ei paljon muita autoja, kuin takseja ja busseja näkynyt. Sporakaan ei vielä ollut puoli kahdelta mennyt nukkumaan. 14 tunnin matka oli takanapäin ja olimme tyytyväisiä, sillä auto kesti taas, eikä reitilläkään tapahtunut mitään normaalista poikkeavaa. Saimme hieman tuntumaan millaista on ajaa kunnon pitkiä kisoja ja millaista Hankiralli on joskus aikanaan saattanut olla.
19.3.2005 Pohjola Ralli (Anglia)
Matkamme kohti Oulua alkoi jo hyvissä ajoin perjantaina. Sitten olikin aikaa hieman rentoutua ja saunoa rauhassa. Aamulla käytiin katsastuksessa ja sehän sujuikin varsin nopeasti. Sitten takaisin hotellille aamiaiselle. Kyllä on helppoa kilpailemista! Keli oli erittäin hieno, sillä aurinko paistoi täydeltä terältä. Tuuli kyllä puhalsi, mutta aurinkolasit nokalle ja kohti ensimmäistä ek:ta.
EK1
Nyt tiedossa oli kunnon talvikeli ja kunnon penkat reunustivat ensimmäisiä näkymiä pätkältä. Pätkän alku oli pöpöräinen ja muutamaan otteeseen takapää lähti omille teilleen, mutta mitään vakavampaa ei onneksi tapahtunut. Ei nämä tiet ole oikein tehty kyllä etelän miehille, sillä suoraan suoran perään ja välissä jonkinlainen mutkantapainen. Yhdeltä suoralta laskettiin 36 lyhtypylvästä ja hyvin olisi ehtinyt lueskella Lapin Kansaa. Pätkälle mahtui kaksi risteystä ja ne menivät suorastaan makeasti. Loppuosalla tiestä alkoi löytyi jo mutkiakin. Heti oli tunne, että ei tämä huonosti mennyt, vaikka emme ek:sta pitäneetkään. Muiden aikoja ei taululta nähty, mutta myöhemmin selvisi, että olimme ajaneet luokkapohjat.
EK2
Tämä ek muistutti enemmän kelkkauraa, kun rallipätkää. Se mentiin minkä luonto antoi myöten ja muutaman kerran pompattiin ajourasta sivuun ja luistelu alkoi. Emme kuitenkaan osuneet mihinkään ja selvisimme mielestämme hyvin pomppuradasta. Kaksi takapiikkiristeystä menivät todella mallikkaasti, vaikka yleensä ne ovat Ankalle myrkkyä. Taaskaan ei ajoista mitään tietoa, mutta tyytyväisinä jatkoimme kohti seuraavaa pätkää tankkauspisteen kautta. Olimme kuitenkin luokan kolmas ja säilytimme luokkajohdon.
EK3
Ilmeisesti tästä oli suunniteltu jonkinlaista yleisö ek:ta, vaikka matkaa Ouluun oli aikamoisesti. Jos Hankirallissa oli lyhyt pätkä, niin siinä oli sentään mutkia, mutta tällä 2,6 km:n pätkällä ei sellaisia meidän mielestä ollut. Aikaa meni vajaa kaksi minuuttia ja se siitä.
EK4
Tauolla yritimme selvitellä tilannetta ja saimmekin selville, että olemme ainakin toisena luokassa, mutta todellisuudessa olimme edelleen luokkajohdossa, mutta eroa 4 sijaan oli vain 9,4 sekuntia hyvin tasaista. Jos oli ykkönen nopea, niin nyt vasta lähdettiin ajamaan nopeaa tietä. Toisaalta tällä pätkällä tie kuitenkin kääntyi hieman, eikä luotisuoraa juurikaan ollut. Alkuosa oli pienempää tietä ja oli toisaalta ihan ajettavaa. Loppuosa oli isompaa tietä ja nyt oli sitten Anglia kovilla ja vauhtia olisi kaivannut lisää. Nyt oli sitten fläppitaulukin ajan tasalla ja karmea totuus paljastui. Olimme hävinneet niin paljon, että kamppailu ensimmäisestä sijasta oli ohi. Juurikaan kovempaa ei mielestämme enää tällä autolla olisi tässä kunnossa tulla. Tie oli kyllä hieno, mutta ei sopinut Anglialle ja eikä mielestämme oikein historic-ralliinkaan. Olimme pätkällä luokan viides häviten Laaksolle melkein 37 sekuntia eli se siitä ja samalla putosimme luokassa neljänneksi.
EK5
Erittäin lyhyen siirtymän jälkeen viimeiselle pätkälle. Tunnelma autossa oli, että nyt mennään sitten tosissaan. Tarkkailimme lähdöstä näkyvää nyppylää ja päätimme ettei se käänny, koska ei täällä yleensäkään nypyiltä tie mihinkään käänny, joten täysillä yli vaan. Eikä muuten kääntynyt. Jos oli kisassa ne muutamat harvat risteykset menneet hyvin, niin nyt sitten mentiin ekassa risteyksessä ojaa pitkin, mutta emme onneksi osuneet mihinkään siellä. Tämän jälkeen päätettiin alkaa tosissaan ajamaan. Loppuosa oli samaa kuin ensimmäisen ek:n loppu. Loppujen lopuksi pääsimme maaliin ja saimme luokan kolmanneksi parhaan ajan ja nousimme kolmanneksi lopputuloksissa.
Maalissa harmitti, kun hukkasimme luokkajohdon ja syytimme niistä liian nopeita teitä, mutta maanantaina selvisi, että itse asiassa kone oli vaurioitunut, kun se avattiin. Saimme kuulla pätkän varrella olleilta, että yläkierroksilla käyntiääni ei ollut terveen kuuloinen. Tässä vaiheessa on helppo sanoa, että jo pelkkä maaliin pääsykin oli jo hyvä suoritus, sillä keskeytys on ollut erittäin lähellä. Eli nyt oli sitten tuuria kaikesta huolimatta roppakaupalla. Talvikaudesta saimme kokoon 24 pistettä (3 kolmossijaa) ja olemme sarjassa 14 sijalla. Sellainen juttu vielä täytyy mainita, että ajoimme renkailla, jotka on ostettu viime vuonna Prisma ralliin Savonlinnaan eli niillä on ajettu 48 ek:ta ja aika paljon siirtymää ja pari harjoitusta. Siis tässä rallissa tuon ikäisillä renkailla yksi pohja-aika.
21.5.2005 Kaloppi-Ralli (Anglia)
Oulussa vaisu loppu selittyi sitten männäntapin sokan irtoamisella ja sen aiheuttamilla vaurioilla. Oli keskeytys vielä lähempänä, kun arvasimmekaan. Nyt oli kone kunnossa ja odotukset korkealla. Taso luokassa oli taas tutun kova, joten mitään ei tultaisi saamaan helpolla. Ilmoittautumisen jälkeen Sevellä ilmeni este, mutta onneksi Tuomisen Marko oli valmis istumaan pikinmiten kartturin paikalle.
EK1
Hyvin lähti liikkeelle, mutta ehkä hieman liian suurta tietä, mutta emme antaneet sen haitata. Kaikki ei kuitenkaan ollut kunnossa, kun lämmöt lähtivät pikaisesti nousuun ja jouduimme muutamaan otteeseen ottamaan vauhdin pois. Kaikesta huolimatta emme olleet pohjista, kuin 10 sekunttia ja kolmanteen sijaan matkaa alle sekuntti eli ei se niin huonosti mennyt.
EK2
Keskeyttämistä mietittiin, mutta lämpöjen laskettua päätettiin vielä uudelleen kokeilla. Pienen tien osuus meni suhteellisen hyvin,vaikka oli ohjelmaakin, kun piti ajaa ja katsella lämpömittaria samanaikaisesti. Keskittyminen taisi herpaantua ja sitten viihdytettiin yleisöä kirjoittamalla. Viimeiset 9 kilometriä tultiin vain ajamalla maaliin, mutta Laakso ei meidän ihmeeksemme saanut meitä kiinni. Alku oli ilmeisesti mennyt hyvin. Maalissa sitten oli pientä ruuhkaa, kun myös Paarala kirjoitteli samassa paikassa keskeytysilmoitusta. Lehtisellä oli keppi poikki, mutta siihenkin ratkaisu löytyi. Me jäimme odottamaan huollon saapumista ja kotiin matkaamista
Kansipahvi ei tykännyt nousseesta lämmöstä ja nyt onkin tutkinnan alla mikä lämpöjen nousun oikein aiheutti. Seuraavaa rallia mietitään, mutta Lahden EM-Historic kisa jäänee väliin.
12.8.2005 Lahden Historic EM (Anglia)
Nuotitus suoritettiin yhtenä päivänä ja ilma oli kaikkea muuta kuin kaunis. Vettä satoi lähes koko päivän ja nuotitusauton takaluukusta olisi saanut savea sen verran, että kyllä siitä olisi yhden vaasin tehnyt. Nuotituksessa ei ilmennyt suurempia ongelmia, mutta osalla tuntui olevan kova kiire. Kävimme pätkät kahteen kertaan läpi, vaikka olisi ollut mahdollisuus ajaa ne vielä kertaalleen, mutta ei pätkiin normaalisti saa tutustua kuin kahteen kertaan.
Kisapäivän aamuna sateli aina välillä vettä, mutta mitään jatkuvaa sadetta ei onneksi ilmaantunut. Kisan odottelu sujui mukavissa merkeissä, kun me ihailimme ulkolaisten Lancioita ja muita harvemmin Suomessa nähtyjä historic-pelejä. Toisaalta punainen Ankka tuntui myös herättävän kiinnostusta tasapuolisesti. Lahden seudulla on ollut aikanaan voimakas ankkabuumi vuonna 1964;)
EK1
Heti ensimmäisenä oli koko kilpailun pisin pätkä (reilut 14 km). Viimeisessä huollossa sateli vielä vettä, mutta ek:lle päästäessä sade oli jo loppunut, eikä Anglian huikeita pyyhkijöitä tarvinnut käynnistää. Pätkä oli kyllä tosi makea, eikä tie ollut parin päivän sateesta moksiskaan. Nuotti osui ja auto kulki mukavasti. Silti maalissa oli yllätys, kun olimme voittaneet Laaksoa 6 sekuntia eli ehti ensimmäisellä pätkällä em-kisan luokkapohjat.
EK2
Siirtymällä havaitsimme pientä värinää, joka ennen pätkälle lähtöä varmistui laturin löystymiseksi, mutta eiköhän se seuraavaan huoltoon kestä. Nyt ajo ei kulkenut läheskään ensimmäisen maaliin ja osasimme odottaa maalissa huonompaa aikaa suhteessa Laaksoon, mutta 6,6 sekunnin ero oli aavistuksen enemmän, kuin odotimme. Nyt olimme huokeat 0,6 sekuntia Miniä perässä.
EK3
Laturin kiinnityksestä oli yksi pultti poikki, mutta saimme laitettu väliaikaisen korvikkeen, että pystyimme levollisin mielin ajamaan perjantain viimeisen pätkän. Aikaakin at:lle jäi melkein minuutti eli ei tullut edes kiire. Tämä meni kohtuullisesti, mutta hävisimme kuitenkin ja lähdimme yötauolle 3,9 sekunnin takaa-ajoasemissa. Ennen yötaukoa vaihdettiin laturin pultti ja pestiin autoa. Sitten kotiin nukkumaan, että ollaan heti aamusta täydessä iskussa.
EK4
Lauantaiaamun avaus sopi meille oikein hyvin. Yksi risteyksen jälkeinen vasen eri tuli hieman myöhässä, mutta muuten nuotti oli kohdallaan. Odotukset valuttaessa maali-at:lle olivat korkealla, ja tulihan sieltä luokkapohjat, mutta ero kapeni ainoastaan 0,6 sekuntia mutta hiljaa hyvä tulee.
EK5
Nyt ajettiin selvästi nopeampaa tietä ja nuotti meinasi tulla hieman myöhässä, mutta silti ero ei pahemmin päässyt kasvamaan vaan ensimmäiselle lauantain tauolle saavuttiin 3,8 sekunnin erolla, joten olimme tavoittaneet Laaksoa kahdella ekalla 0,1 sekuntia. Lopun paha paikka otettiin ehkä turhankin varovasti. Tästä tuntuu tulevan kunnon taistelu, missä jokaisesta kymmenyksestä kamppailemaan
EK6
Sitten samat ek:t toiseen kertaan ja tie oli pysynyt yllättävänkin hyvässä kunnossa. Pito oli selvästi lisääntynyt, eikä pahoja uria ollut päässyt syntymään. Ajo sujui mainiosti, mutta maalissa sitten katselimme aikoja hetken aikaa epäuskoisesti, sillä olimme ajaneet Laaksoa 11.1 sekuntia nopeamman ajan. Siis sehän tarkoitti, että me olimme vuorostamme siirtyneet 7,4 sekunnin johtoon. Näinhän tämä homma etenee eli hyvillä mielin seuraavan ek:n alkuun.
EK7
Nyt nuotti taisi tulla paikka paikoin jo liikaakin eteen, mutta paperilla pysyttiin koko ajan. Nyt oli sitten taas meidän vuoro hävitä 3,6 sekuntia eli eroa oli meidän hyväksi 3,8 sekuntia eli varsin tuttu ero. Nyt oli taas edessä pieni huoltotauko ja ruokailutauko. Nyt sitten elokuinen päivä näytti parastaan ja aurinko paistoi täysillä ruokailijoiden iloksi.
EK8
Sitten taas neitseellisille pätkille ja nyt vuorossa oli Jyväskylässäkin ajettu Mynnilä. Tämä todettiin jo nuotittaessa todella hienoksi tieksi, joten ei kun tyrkkäämään. Luokkapohjat tulivat taas reiluhkolla 0,9 sekunnin erolla, joten johdimme luokkaa melkein viidellä sekunnilla.
EK9
Jatketaan vanhoilla Jyskälän pätkällä ja tältä odotimme paljon. Jotenkin vain ei sitten nuotti osunut aivan kohdalleen varsinkaan pätkän alussa. At:lle tultaessa oli kutina, että ei tässä tainnut pohjia tulla ja oikeassa oltiin, sillä Laakso oli 7,8 sekuntia nopeampi ja vaihteeksi johtoasema oli vaihtunut. Oltiin vaihteeksi taka-ajoasemassa ja eroa 3,1 sekuntia.
EK10
Pitkän huollon kautta takaisin kahdelle edelliselle pätkälle. Nyt olisi sitten iskettävä takaisin, jos meinaa pysyä vielä taistelussa mukana. Ei pätkä huonosti mennyt, mutta silti hävittiin puoli sekuntia. Viimeinen lähes serpo risteys otettiin tosi varovasti, mutta sen pinta oli aika kulunut, joten mitä tahansa olisi voinut käydä, jos olisimme yrittäneet älyttömästi.
EK11
Jos tämä meni edellisellä kerralla penkin alle, niin nyt sitten kartturi putosi kokonaan nuotilta ensimmäisen risteyksen jälkeen ja meni hetki ennen kuin olimme takaisin paperilla. Yritystä oli aika reilusti niin kuin edelliselläkin, mutta emme silti alkaneet huimistella. Aikataulu vahvisti käsityksemme eli ”me on hävitty tää peli” Kummeleita lainataksemme. Turpaan tuli itse asiassa todella rajusti tämän rallin asteikolla eli hävimme melkein 9 sekuntia, joten lopullinen ero oli 12, 5 sekuntia eli suurin koko kisan ajalta.
Pakko myöntää, että Mini ja Laakso meni päivän viimeisellä sellaista vauhtia, ettei meillä ollut mahdollisuutta vastata tällä kertaa. Takana oli kuitenkin kahden päivän rehti taistelu, jonka nyt hävisimme. Yli tunnin siirtymällä pieni pettymys vaihtui jonkinlaiseen tyytyväisyyteen eli ei hävitty ainakaan taistelematta. Kilpailun reitti oli mielestämme hyvä, sillä tiet eivät olleet liian pieniä ja toisaalta mitään uskomattomia lentokenttiäkään ei ollut mukaan oltu otettu.
3.9.2005 Linno-ralli (Anglia)
Lahdesta jäi hyvä mieli, koska olimme kuitenkin niin lähellä luokkavoittoa. Nyt oltiin suhteellisen lähellä kotikulmia, joten ei se ainakaan tilannetta huononna. Katsastus ennen kisaa oli toivottomasti jäljessä jo meidän numerolla. Olimme omassa katsastusryhmässä 4, mutta silti meni 40 minuuttia ennen kuin pääsimme katsastukseen. Katsastus toimi meidän kohdalla jo mallikkaasti. Tällä kertaa erikoistarkkailussa olivat kaarien saumat ja äänet. Sää oli aurinkoinen, joten tunnelmat olivat kohdallaan
EK1
Sitten vaan kytkin ylös ja menoksi. Tiellä oli reilustu irtosoraa, joten liukasta oli, mutta silti Anglia tuntui etenevän mainiosti tällä nopealla tiellä. Maalissa saatoimme todeta olleemme siihen asti nopein luokkamme auto, joten matka jatkui kohti seuraavaa.
EK2
Jos oli ensimmäinen nopeaa tietä, niin nyt sitten irroittettiin loput karstat, jos niitä nyt missään olikaan. Tämä oli ajettu pari vuotta sitten Starletilla joten aavistus oli ettei pätkällä ollut pahoja paikkoja, joten ei kun nypyiltä yli vaan. Maalissa taas luokan nopein aika, mutta Laakson aikoja emme tienneet eli luottavaisin mielin ainakin luokan kakkosena
EK3
AT:lle odotellessa huomasimme, että Laakso ei saapunut ainakaan heti peräämme, joten hänellä ongelmia. (Minin tekniikka petti kakkosella). Nyt siis kaikki meidän luokan autot menivät edellä, joten pystyimme seuraamaan tilannetta. Jostain syystä lähtö oli hieman viivästynyt ja odotellessa Ankan lämmöt nousivat, mutta liikkeelle kuitenkin päästiin. Ensimmäiset kilometrit auto oli tukkoinen, mutta lämmön laskiessa alkoi konekin pelaamaan taas täydellisesti. Tällä ek:la oli jopa pienen tien osuus, jossa oli jo pienet urat meidänkin vuorolla. Maalissa taas paras aika, joten luokkajohdossa jatkettiin.
EK4
Jotta homma ei olisi mennyt liian helpoksi, niin huollossa sitten alkoivat ongelmat vaivaamaan. Huollosta auton startti ei inahtanutkaan ja auto työntämällä käymään. Ennen pätkälle lähtöä oli vielä kokoomatauko, joka voisi olla 20 minuuttia, joten siinä ajassa lämmöt kyllä nousisivat tappiin. Onneksi ennen at:ta oli iso alamäki, jotta pystyimme sammuttamaan auton odottelun ajaksi. Vikaa etsittiin, mutta eihän sitä löytynyt. Viime hetkellä at:lle ja odottelua 10 minuuttia ja sitten menoksi. Meno maittoi ja yritimme tarjota vanhoissa katselupaikoissa näyttävää ajosuoritusta, mutta ei se kyllä kuvissa näkynyt. Aikojen suhteen sama tahti jatkui
EK5
Ennen viimeistä pätkää huoltoa venytettiin taas äärimmilleen, ettei turhaa odottelua olisi. Kuin ihmeen kaupalla startti päätti taas toimia, eikä työntämistä tarvittu. Nyt oli sitten vuorossa Avus ja Pete totesikin ennen pätkää, että nautiskellaan hienosta tiestä. Talvella loppupätkä ajettiin Vanajanlinnarallissa toiseen suuntaan. Kyllä kyseessä on yksi eteläsuomen hienoimpia teitä. Heti nopeammalla alkuosalla Anglia suorastaan hyppäsi nypyltä, mutta ei tainut olla yhtään kuvaajaa paikalla tätä todistamassa. Loppuosuus on jatkuvaa kääntymistä, joten nyt sai todellakin ajaa. Maalissa taas huomasimme ajaneemme pohjat. Seve virnuilikin, että kuinkahan kovaa oltais tultu, jos olis pitänyt ajaa voitosta;)
Saavutimme nyt ensimmäisen luokkavoiton sarjan kisassa ja nousimme samalla sarjapisteissä 12 sijalle ja mahdollisuuksia on vielä olemassa 10 sakkiin. Homman olisi vielä kruunannut, jos Laakso olisi päässyt maaliin asti, sillä olimme ekalla pätkällä 2,9 sekuntia heitä, joten taas olisi ollut tiedossa tiukka kamppailu.
4.9.2005 ML Sora Sprint (Anglia)
Linnon jälkeen Pete vielä avasi startin, mutta mitään varsinaista vikaa ei löytynyt, mutta kyllä se yöllä toimi. Mutta ei toiminut enää Porvoossa, kun olisi pitänyt ottaa auto alas trailerilta. Rataan tutustumisen lomassa asiaa tutkittiin ja loppujen lopuksi voitiin vain todeta, että uutta täytyisi hommata. Pete ajeli radan neljään kertaan läpi ennen kisaa. Tunnelmat tiestä olivat positiiviset, sillä radassa oli jokaisella jotakin
Kierros 1
Lähtöpaikka ei ollut Anglialle kaikkein paras mahdollinen, sillä nyt lähdettiin pitkään ylämäkeen ja vielä asfaltilta. Lähtö kuitenkin onnistui hyvin ja ajo luisti hienosti. Ennen nopeaa loppuosaa edeltävä oikea oli todella liukas ja siinä Anglia poistui optimiajolinjalta, mutta ei onneksi osunut mihinkään. Tämän jälkeen Pete hieman rauhoitti ajamista. Aika tuli ja stop-merkillä pysähdyttiin toisin, kun toinen saman luokan auto. Siis tukevassa luokkajohdossa toiselle kierrokselle.
Kierros 2
Sitten radan tarkistus pyörällä ja valmiina toiselle kierrokselle. Nyt lähtö epäonnistui ja siinä suttaantui aikaa, mutta muuten radan pito oli parantunut, joten vielä oli mahdollisuuksia. Pienen tien osuus oli mennyt huonoon kuntoon eikä Anglian raideväli oikein sopinut nykyautojen tekemään uraan. Auto oli todella hankala hallittava, kun se nuljui urassa. Aika ei parantunut vaan oli muutaman kymmenyksen huonompi kuin ensimmäinen.
Ensimmäisen kierroksen aika kuitenkin riitti luokkavoittoon. Tämä oli ensimmäinen sprintti Anglian kanssa, eikä Petellä ole niitä aikaisemminkaan kuin pari. Kisasta jäi hyvä maku ja todennäköisesti näitä jatkossa ajetaan lisää.
24.9.2005 SITA XXIX Rantaralli (Anglia)
Kauden viimeinen sarjan osakilpailu ajettiin aurinkoisessa Naantalissa. Meillä oli vielä mahdollisuuksia nousta 10 sakkiin loppupisteissä ja jopa voittaa oma luokka pisteissä. Tämä kuitenkin edellyttäisi samanlaista nappisuoritusta, kuin Valkeakoskella. Auto oli käyty läpi ja vaihdettu kuluvia osia muitakin kuin startti. Lisämausteena oli vielä Anglian edellisen omistajan ilmestyminen samaan luokkaan GT Escortilla, joten Sami Jaakkola antaisi meille varmasti hyvän vastuksen.
EK1
Saavuttaessa ek:n lähtöpaikalle muistui mieleen Petrin ja Seven ensimmäinen yhteinen kilpailu vuodelta 2002, kun asvaltilta lähdettäessä käsijarru ei lähtenytkään pois päältä ja auto tuntui olevan moottorivikainen. Nyt kuitenkin käsijarru ei maannut päällä vaan auton kaikki teho otettiin käyttöön. Siis osittain tuttu tie, jolla ei tullut mitään isompia virheitä. Taululle katsellessa huomasimme tehneemme luokkapohjat, mutta Leinonen GT Escortilla oli vajaan pari sekunttia jäljessä.
EK2
Jos oli ensimmäinen nopeaa tietä, niin oli tämäkin. Irtosoraa oli paikka paikoin ja auto tuntui leijuvan ilmassa. Ei varsinaisia virheitä ja homma toimi. Leinonen oli kuitenkin ajanut pari sekuntia nopeammin. Ilmeisesti olimme huimassa 0,1 sekunnin johdossa. Tiedossa oli siis taas kunnon taistelua.
EK3
Nyt oli sitten ensimmäinen pienemmän tien osuus ja muutenkin teknisempää tietä, joka kääntyi koko ajan. Matkalla ollut tuplaristeys hässäkkä otettiin tosi varovasti, mutta niin taisivat ottaa muutkin. Yksi vauhdikas nyppy oikea meni selvästi pois ajolinjalta, mutta ilmeisesti tilaa oli. Yritys oli ainakin kohdallaan. Nelosella ajettaessa auto jotenkin nyki, mutta mitään isompaa ei kuitenkaan ilmennyt. Maalissa saatoimme huomata ajaneemme taas pohjat. Rättö oli Anglialla toinen noin 5 jäljessä ja Leinonen vielä 10 lisää.
EK4
Huollossa taas osien vaihtoa ja käyntihäiriö ainakin poistui. Olimme siis noin 15 sekunnin taukojohdossa eli homma oli mielestämme hyvin hallinnassa. Nyt tultiin sitten pätkälle missä ei paljon turhia tarvinnut vaihdella eli varsin isoa tietä. Siltahuomio otettiin tosi varovasti, mutta ilmeisesti hyvä, niin sillä siinähän oli monella ollut ohjelmaa. Pätkän maalissa aika kertoi karua kieltään eli turpaan oli tullut ja rajusti eli Leinonen oli ottanut kiinni 9 sekuntia. Olimme vasta kolmansia, sillä Jaakkola ehti myös meidän edelle.
EK5
Sitä emme jääneet kauheasti pohtimaan oliko edellisen pätkän vaisu aika johtunut johdon tuomasta hyvänolon tunteesta eli liiallisesta varmistelusta vai paremmin Escortille sopivasta tiestä. Eroa ennen viimeistä oli noin 6 sekuntia meidän eduksi ja edessä oli melkein 15 kilometriä nopeaa pikataivalta. Nyt tultiin peräsuoli pitkällä ja mentiin muutamista selvän näköisistä nypyistä nostamatta yli ja muutenkin kaikki jarrutukset jätettiin viime tinkaan. Liuttaessa maali-at:lle voitiin todeta, ettei ainakaan helpolla voittoa annettu. Varovainen silmäily muuttui äkkiä iloiseksi puheensorinaksi, kun huomasimme jääneemme ainoastaan pari sekuntia Leinosesta. Rättö Anglialla ehti vielä meidän kahden väliin, mutta kauden toinen sarjan osakilpailun luokkavoitto oli siirtymää vaille valmis.
Lopulta eroa jäi 4,4 sekuntia, joka ei ole paljon mutta riittävästi. Reitti oli ehkä meidän makuun hieman liian nopeaa, mutta kyllä nämäkin tiet olivat nautittavia ajaa. Viimeisen ek:n keskinopeus meille 103,6 eli ei nyt ihan hiljaakaan tultu! Kun pisteet on nyt laskettu, niin sijoituimme koko sarjassa 8. sijalle ja olemme korkeimmilla pisteillä omassa luokassa. Kauden alussa asetettu tavoite parantaa viime vuoden 18 sijaa siis onnistui jopa yli odotusten. Ajettavaksi suunniteltu Expert Sprint jää nyt ajamatta ja keskitymme rakentamaan Datsunia
