7.1.2006 Riihimäki ralli (Anglia)
Alustavasti tähän kisaan piti lähteä jo Datsunilla, mutta sen valmistuminen on vielä sen verran vaiheessa, että aloitamme kauden uskollisella Anglialla. Vaihtoehtona olisi ollut ajaa Suonenjoelle sarjan avauskisa, mutta kun kartturin kotoa oli alle puoli kilometriä katsastukseen ja kilpailukeskukseen, niin päädyimme niin sanottuun kotikisaan. Kilpailutunnelmaan pääseminen ei oikein onnistunut kotona ollessa, mutta kun pääsimme lähtöalueelle, niin kyllä se sieltä löytyi.
EK1
Tämä pätkä on ollut usein RiiUA:n harjoituspätkänä, mutta meille se oli täysin vieras tie. Olimme liikkeellä yllättävän isolla numerolla, mutta sama taas kaikille saman luokan autoille. Tie oli pysynyt kohtuullisessa kunnossa vaikka pientä spooria oli jo ehtinyt muodostumaan. Auto ei pahemmin luistellut ja mahtui pätkälle yksi hieman paikanpoikanenkin, joka myös meitä hieman yllätti. Tietä pitkin kuitenkin tultiin ja edellä ajaneet jäivät selvästi. Perässä tullut Jussi oli nelisen sekuntia jäänyt, joten luokkapohjilla aloitettiin
EK2
Lähtöä odotellessa lämmöt nousivat, mutta uskoimme sen laskevan kun päästään liikkeelle. Nyt oltiin liikkeellä Puujaan suunnalla ja näitä teitä on ennenkin ajeltu, joten ei kun menoksi. Juuri ennen ensimmäistä risteystä auto alkoi hyytymään ja olimme jättää kisan siihen, mutta jostain syystä jatkoimme matkaa. Lämmöt tapissa ja auto ei kulkenut totuttuun tapaan. Seuraavassa oikeassa risteyksessä kisamme loppui. Petri tarkkaili lämpömittaria ja keskittyminen hieman herpaantui. Anglia haukkasi sisäpenkkaan ja putosi ojaan, jonka jälkeen oli helppo tehdä keskeytyspäätös. Meitä oli seurannut sininen höyry jo jonkin aikaa, mutta silti oli kuulemma tultu kovaa. Auto työnnettiin risteyksen sivupistoon ja soitto huollolle. Se kisa oli sitten siinä!
Kannentiiviste hajosi samasta paikasta, kun viime vuonna Lopella. Onneksi auto hajosi täällä, eikä kuun lopulla Tunturissa ensimmäiselle pätkälle tai siirtymälle. Auto saadaan kuntoon ja lähdemme luottavaisin mielin kohti pohjoisen hankia.
27.1.2006 Arctic Lapland rally (Anglia)
NUOTITUS
Olimme liikkeellä hyvissä ajoin. Matkaan startattiin jo edellisenä perjantaina klo 23 ja ajoimme yön läpi Rovaniemelle. Auton mittari näytti matkalla parhaimmillaan/pahimmillaan 36 astetta pakkasta:). Perillä olimme sitten 8 aikaan aamulla kilpailutoimistossa ja siitä sitten suoraan nuotittamaan. Kun illalla menimme nukkumaan oli melkein joka miehellä 40 tuntia valvomista yhteen putkeen.
Nuotitusta jatkettiin täydellä touhulla aina tiistaihin asti, jolloin paperilla oli kaikki ne pätkät jotka nuotittaa sai. Tiestö voitiin todeta voittopuoleisesti hyväksi, vaikka väliin muutamia huonompia osia mahtuikin. Nuotitusta hieman haittasi ajoittainen lumisade, jolloin ajoura oli paikoin lähes tukossa. Toinen nuotitusta haitannut seikka oli niin viisaat porot, jotka taisivat pitää meitä lähinnä tyhminä, joten tasoissa ollaan. Elikot kun vaan juoksivat edellä aina samaa vauhtia kun autokin. Jos pysähdyit, niin poro teki saman! Samassa majoituksessa ollut Vuohio tapasi kuningasporon, joka yritti ottaa mittaa autosta, mutta osoittautui onneksi vain pelkäksi jalalla kaapijaksi;)
Keskiviikkona tutustuttiin Rovaniemeen ja ostimme keltaiset lasit, sillä niistä olisi kuulemma apua vitivalkoisessa näkymässä. Molempien autokuntien huolto ja kilpa-autot saapuivat paikalle. Torstaina oli sitten edessä viimeisen kahden pätkän nuotitus ja katsastus illalla. Anglia ei meinannut millään lähteä käymään, vaikka pakkanen oli laskenut jo alle kymmeneen asteeseen. Ankka kuitenkin nöyrtyi ja kaikki ok kisaa varten.
EK1
Kilpailu aloitettiin tutulla Mäntyvaaralla, jossa loppuosa ajetaan raviradalla ison yleisön edessä. Pätkän alku tuli mallikkaasti, mutta raviradan sisälenkki oli kyllä mennyt aika spoorille ja loppuosa oli todella pöpöräinen. Viimeisissä vasureissa sitten spinnasimme ja nokka kävi sen verran lumessa, että sanoa saa. Ajasta oli vaikea sanoa mitään, kun olimme ensimmäinen historic reitillä
EK2
Suoraan ilman huoltoa seuraavalle pätkälle, joka oli paikka paikoin aika huonossa kunnossa. Hämmästystä herätti laturin valo, joka syttyi jarrua painettaessa, mutta muuta vaikutusta ei huomattu. Ei virheitä ja hyvä fiilis pätkän maalissa, kun oltiin jo kaksi pätkää tultu hienosti läpi. Pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että ennen pätkää oli väliaikainen silta, jonka järjestäjä pyysi tarkistamaan jo nuotituksen aikana, että sopiiko Anglia yli ja mahtuihan se juuri juuri.
EK3
Ennen tätä ek:ta oli välitankkaus, josta emme meinanneet päästä pois, koska sähköissä tuntui tosiaan olevan jotain vikaa, kun auto ei meinannut käynnistyä millään. Matkaan kuitenkin päästiin ja pätkä oli paremmassa kunnossa, kun mitä nuotittaessa vaikutti. Nyt päästiin jo ajamisen makuun. Ennen pätkälle lähtöä poistimme jarruvalot käytöstä, mikä auttoi laturiongelmiin
EK4
Ennen Siikakämää oli vuorossa huolto, jossa korjasimme ilmennyttä vikaa ja luulimme sen korjanneemme. Jarruvalokin saatiin taas käyttöön. Tiedossa oli todella nopea alku, josta sitten aste asteelta siirryttäisiin aina vain pienemmälle osalle, josta viimeinen pari kilometriä oli todella pomppuinen ja varovasti ajettavaa. Ison tien osuus menikin todella mallikkaasti, mutta puolessa välissä tätä 30 kilometristä ek:ta alkoivat vaikeudet. Laturin valo paloi taas jarrutettaessa ja auto ei enää käynyt kunnolla. Loppujen lopuksi pysähdyimme kokonaan. Sulakerasiaa heiluttamalla auto saatiin muutamaan otteeseen käyntiin ja eteenpäin. Neljännellä kerralla päätimme sitten jättää leikin kesken. Hienosta toiminnasta kertoo sekin, että kilpailunjohtaja soitti meille päin ennen kuin ehdimme tehdä keskeytystä ja samalla kysyi haluammeko jatkaa lauantaina.Tälle pätkälle oli kyllä jäänyt auto poikineen reitin varteen eli melkein mentiin kolmiolta kolmiolle. Varsinkin Kuikan Sakelle pahoittelut, että jouduit olemaan hetken hangessa takiamme. Muut pääsivät ohi vaikka yksi juniori osuikin, mutta onneksi vain vanteeseen. Sorry! Auto ajettiin loppujen lopuksi pätkältä pois, mutta hinattiin kuitenkin Rovaniemelle, kun käynti loppui tyystin.
LAUANTAI
Koska nyt oltiin mukana isojen poikien kisassa, niin oli mahdollisuus jatkaa lauantaina, joten ei kun auto kuntoon ja letkan jatkoksi. Illalla korjasimme sulakerasiaa ja aamulla esittelimme katsastuksessa hienosti toimivaa autoa. Matkalla ensimmäiseen huoltoon kuitenkin totuus paljastui. Auto ei itse asiassa saanut polttoainetta ja työnsimme autoa viimeisen puoli kilometriä huoltoon saaden pari minuuttia at:ta. Turvavaahdon pala oli tukkinut suodattimelle tulevan putken, joten suodatin pois ja menoksi. Kestää mitä kestää.
Koko päivänä ei enää aiempia ongelmia ilmennyt, mitä nyt yksi sulake paloi. Päivä aloitettiin uudella pätkällä eli Kielijuppo, jonka alku oli huonossa kunnossa. Muuten todella hieno pätkä. Lukuun ottamatta päivän viimeistä kolmatta kertaan ajettua Mäntyvaaraa, kaikkien ek:den pituus oli vähintään 26 kilometriä. Kun näistä kaksi ajettiin vielä kahteen kertaan, niin päivän aikana todellakin kilometrejä kertyi
Kolme kertaa ohitimme F-ryhmän Starletin, jolla oli tekniikkaongelmia. Hyvin saimme tietä, eikä kertaakaan tarvinnut hampaita kiristellä. Kiitoksia vaan keltaisen auton kilpailuparille hyvästä yhteistyöstä, sillä loppujen lopuksi sovimme siirtymisestä heidän edelleen. Ensimmäisessä huollossa selvisi, ettei aikojamme oteta enää huomioon ainakaan nettituloksissa, joten kunhan tässä vaan ajellaan omaksi iloksi. Toiseksi viimeisellä pätkällä oli taas hieman dramatiikkaa, sillä karttavalo ei suostunut toimimaan millään ja pimeys läheni hetki hetkeltä. Kaiken lisäksi lumisade alkoi juuri ennen meidän starttaamista pätkälle. Sen verran päivänvaloa riitti, että nuotti pystyttiin lukemaan, mutta sankka sade vei mahdollisuuden järkevään ajoon. OT- näkyi lukea hyvin, mutta alla pienemmällä kirjoitettu älä oio piti tarkistaa ottamalla nuottivihko melkein nenään kiinni. Kahteen kertaan ajetut pätkät olivat toisella kerralla paljon ajettavampia, vaikka ei aika parantunutkaan. Sama koski myös kisan päättänyttä Mäntyvaaraa.
Eli loppujen lopuksi ajoimme 238 kilometriä ek:ta eli ajamatta jäi 40 km. Hieman oli epäselvää vielä maalilavalle ajettaessa meidän tuloksien huomioiminen. No ei otettu huomioon eli keskeytys mikä keskeytys vaikka melkein koko reitti ajettiin läpi, joten ei ihan mm-tason superralli sääntö toiminut:). Todella hieno kilpailu, josta jäi kaikesta huolimatta hyvä mieli ja palo saapua tulevaisuudessa uudestaan näihin loistaviin puitteisiin. Tunturi rules!
KIITOKSIA!
- Vuohion poppoolle seurasta, neuvoista jne.
- Pasille ja Jarkolle huollosta jne.
- PukMU:lle teltasta.
- Tarkulle eväistä ja pakkashaalarista
- Lapin Lisälle tarinoista ja melkein onnistuneesta Lapin radion haastattelusta
- Kisajärjestäjälle hienosta kilpailusta.
- Aika moni varmaan unohtui, joten kiitos teillekin
19.2.2006 HF-Autohuolto Rallisprint (Anglia)
Koska rallien välissä oli reilusti aikaa, niin suuntasimme Lopelle sprintiin pitämään ajotuntumaa yllä ja nauttimaan erittäin hienosta radasta. Muutaman kerran rata ympäri ja sitten vain odottelemaan kilpailun alkamista.
EK1
Lähti tosi makeesti liikkeelle ja tien kunto todella hyvä (numerolla 2), joten mikäs siinä oli päästellessä menemään. Ajo meni todella mainiosti, kunnes pieniä vastoinkäymisiä ilmaantui. Ennen viimeistä kilometriä Petri sai edellä startanneen Anglian kiinni ja loppukierros tultiin sitten perässä ajellessa. Siitä huolimatta hallussa oli luokkajohto eli hyvin meni.
EK2
Toisella kierroksella tiessä oli todella pahat urat, joihin Anglia ei meinannut millään sopia, mistä seurasi muutama vauhdikas sladi, jopa suoralla tiellä. Pahasti ne eivät kuitenkaan menoa haitanneet, joten kaasu pohjassa loppuun asti. Peltopyörityksessä oli paaliin osuminen enemmän kuin lähellä ja se sotki hieman loppupätkän keskittymistä. Nyt saavuttiin maaliin edellä lähteneen Cortinan vanavedessä. Aika tietenkin parani ja luokkavoitto tuli tulokseksi ja kaiken kukkuraksi historicien toiseksi nopein aika
Hieno rata ja muutenkin mukava päivä.
4.3.2006 Lammi ralli (Anglia)
Edellisestä Lammi rallista ei kauhean hyviä muistoja ollut, kun Starlet kaatui toisella ek:lla katolleen, mutta se jätettiin taka-alalle. Luokkajako oli normaalista poikkeava eli kaikki ikäluokat alle 1300 samassa. Ilma oli kivan keväinen ja pääsimme liikkeelle hyvällä mielellä. Huolto saapui paikalle reilua tuntia ennen starttia ja sitten matkaan…
EK1
Yllätys yllätys ensimmäisenä pätkänä oli sama ek, johon edellinen Lammi ralli loppui. Ehkä hieman tästä syystä pätkän alku meni jotenkin tökkimällä. Paikassa oli nyt huomio ja mutka olikin tiukempi, kun muistimme vai oliko se vain aurattu jotenkin oudosti. Pätkä oli tosi pöpöräinen ja ajaminen tuntui tosi vaikealta. Kerran oli risteyksessä spinnaus tosi lähellä, mutta juuri ja juuri Anglia taipui, eikä tarvinnut vekslata. Ilmeisen varovaisen oloinen aloitus, mutta silti luokan siihen mennessä nopein aika ja molemmat takana tulleet GT Escortit menivätkin sitten nopeammin.
EK2
Tämä pätkä on ajettu, joskus harjoitus-ek:na toisin päin, joten maisemat tuttuja. Meille sopiva tie, jossa oli paljon ylityksiä ja Ankkakin oli useamman kerran ilmassa. Nyt oli tuntuma tosi hyvä ja meno maistui. Hieman enemmän saisi olla voimaa, mutta kun ei ole. Aikojen suhteen sama tilanne kuin ykkösellä eli aikaan voitiin olla tyytyväisiä.
EK3
Lyhyt siirtymä ja olimme seuraavalla pätkällä. Ei kun taas menoksi, mutta sitten noin 600 metrin jälkeen kuului räjähdys ja homma oli lepo. Auto nousi juuri seuraavan nyppylän päälle, että saimme auton sopivasti tieltä pois pienellä työntämisellä. Varovainen kurkistus pellin alle ja mikään ei ainakaan ollut kurkannut koneen kyljestä ulos, mutta sellainen ääni kun kuului, rikkoi varmasti jotain. Soitto kilpailukeskukseen ja huoltoon ja sitten kävelemään katselupaikkaan ja nähtiin yksi penkkaan tökkäisy
Kotikisan taika ei vieläkään murtunut eli perseelleen meni. Ajat olivat sellaisia, kun kuvittelimme, sillä luokassa edellä olleet Escortit olivat luokan 8 autoja! Kone hajosi sitten totaalisesti eli ehjäksi ei juuri muuta jäänyt kuin kansi. Kampi-akseli oli poikki kahdesta kohtaa jne… Todella ihme, ettei itse asiassa mikään kurkistanut koneesta ulos. Talvikausi loppui sitten tähän ja kesällä menee toivottavasti paljon paremmin, mitä tämä talvikausi on mennyt!
19.3.2006 Kaanaan rallisprint (Seat 124 Esp)
Petrille tuli mahdollisuus ajaa laina-autolla Kaanaan sprint, kun Tuomisen Marko pyysi huoltoon mukaan. Petri testasi Seat 124 Esp:a edellisellä viikolla Saukkolassa hieman kolmatta kierrosta, kunnes tuli teknisiä ongelmia, joten tuntumaa ei paljoa ollut.
Kierros 1
Rata oli todella liukas ja yritys kohdallaan. Stadionosuudella meni sitten linja leveäksi ja heti seuraavassa sitten kutsuikin jo hanki ja auto tielle poikittain. Onneksi perässä tulleet saivat uuden yrityksen, ettei heidän kilpailunsa mennyt pilalle. Nyt ajettiin vain reitti läpi ja toisella kierroksella ehjä suoritus.
Kierros 2
Pito oli parantunut huomattavasti ja ajamisessa tuntui tosi mukavalta. Hieman tuli ehkä liikaakin varmistelua, mutta nyt läpi ilman virheitä. Aika parani toista minuuttia.
Mukava sunnuntaipäivä ilman liikoja pingottamisia. Auto toimi moitteetta ja tehoakin oli ihan riittävästi. Jos olisi ollut tutumpi auto, niin olisihan se aikakin varmaan parantunut, mutta hyvä maku hommasta jäi. Marko itse ajoi junioreissa ison luokan toiseksi, joten kyllä autolla ainakin kerkeää.
11-12.8 Lahti Historic EM-ralli (Datsun 1600 SSS)
Auto ei ehtinyt valmistua ajallaan, mutta koska aloitusta oli jo muutamaan kertaan siirretty, niin jostakin oli aloitettava. Pahin puute oli lukon puuttuminen ja vaihdelaatikkokaan ei ollut paras mahdollinen. Ennen kisaa ei ehditty ajaa testiä ja autokin kävi penkissä vasta nuotituspäivän aamuna.Nuotitus meni hyvin ilman turhia kiireitä ja neljän pätkän osalta saatoimme käyttää edellisen vuoden nuotteja. Aika hyvin nuotti syntyi uusillekin pätkille, eikä monia korjauksia tarvinnut toisella kerralla tehdä. Ilma ennen kisaa oli samanlainen kuin koko kesän, joten lämmintä piisasi ja pölyä oli tiedossa.
PERJANTAI
EK1
Pientä jännitystä oli havaittavissa ensimmäiselle pätkälle pääsyä odotellessa. Saattokeikka pidensi vielä odottamista. Yllättäen viime vuonna oli samalla pätkällä sama tilanne? Valot vaihtuivat ja menoksi. Heti tuli pieni pettymys, kun tuntui, ettei auto jaksanut kunnolla kiihtyä. Kilometrin kohdalla auto lähti ensimmäisen kerran lapasesta, eikä kaiteeseen osuminen ollut kaukana. Ennen pätkän loppua sama epävarmuus jatkui. Auto ei todellakaan vielä istunut kuskin käteen.
EK2
Eipä tästä paljon ole kerrottavaa, mitä nyt kerran taas meinasi livetä. Autoon ei vain ole luottoa, niin ajaminen on todella vaikeaa.
EK3
Alku tuntui lähteneen hieman paremmin, mutta heti alussa ennen kivinavettaa auton vasen etupyörä meni rikki. Taisi siinä yksi vasen mennä hieman sisältä. Ajelimme hissukseen maaliin. Jos tällä pätkällä joku onnistui, niin se oli takana tuleva kuljettajan ohipäästäminen risteyksessä.
EK4
Huolto oli vastassa pätkän jälkeen ja rengas saatiin vaihdettua ja varsinaisessa huollossa sitten koko setti. Jos ei kisa ollut hyvin lähtenyt, niin ei tämä ainakaan tunnelmaa nostanut. Sama pätkä kuin ek1 ja yllättäen saattotauko? Uudet renkaat tuntuivat toimivan paremmin, mutta ei ajo vieläkään hääviä ollut, mutta testataan ja totutellaan.
EK5
Nyt yritettiin tuoda autoa hieman enemmän paiskomalla, että edes yleisölle tarjottaisiin jotain, mutta jarrut loppuivat jo alkupätkästä, joten se siitä. Kuitenkin jopa omaksi yllätykseksi olimme suoriutuneet ensimmäisestä päivästä. Anglialla olisimme varmasti tulleet kovempaa, joten siinä lähtökohdat toiseen päivään. Ankalla opettelu tuntui vaikealta, mutta sehän oli kuin lasten leikkiä. Illan huollossa ei muuta tehty, kuin ilmattiin takajarrut ja säädettiin ne hieman lähemmäksi.
LAUANTAI
EK6
Matkalla aamun ensimmäiselle pätkälle rikkoutui oikea takapyörä, joten hienosti lähti toinenkin päivä liikkeelle. Kalkkisten pätkä oli tosi nopeaa tietä ja saimme edellä lähtenyttä Volvoa kiinni, joten loppupätkällä oli pieni pölyhaitta. Suurin ongelma tuntui olevan se, ettei Datsun jaksanut oikein mennä nelosella ja tänään oli tosi nopeat tiet.
EK7
Mäyrä ajettiin viimekin vuonna kahteen kertaan, eikä silloin osunut oikein kohdalleen. Sama jatkui tänä vuonna ja pienen tien osuudella oli pölyä heti lähdöstä lähtien. Muutaman kerran oli melkein pysähdyttävä, mutta eihän meillä nyt ollut kenenkään kanssa tiukkaa kisaakaan.
EK8
Huollon kautta takaisin kahdelle edelliselle pätkälle, mutta mutta… Meni sitten taas siirtymällä saman kulman rengas. He hee meiltä loppuu renkaat tätä vauhtia. Ilmeisesti auto ei tykkää siirtymistä. Tie oli puhdistunut, eikä niin pahaa pölyongelmaa enää ollut ja taisi pieni tuulenvire myös vaikuttaa asiaan.
EK9
Nyt se Mäyrä sitten vihdoinkin onnistui ja olisko nyt tullut jo parempi aika kuin edellisenä vuonna Ankalla. Ei uskalla tarkistaa. Tämän aamuisesta aika parani kuitenkin 26 sekuntia eli ei paha.
EK10
Nyt sitten oli taas todella hieno tie. Vauhtikin alkoi pikku hiljaa löytymään ja kerran oltiin jo aika lähellä ulosajoa. Pölyä oli aika paljon ja vauhtia ehkä liikaa ja nuottikin ehkä hieman myöhässä, joten pudottavassa vasurissa jouduttiin auto heittämään vain luistoon ja toivottiin parasta. Tietenkään paikassa ei ollut yhtään katsojaa kuvaajasta puhumattakaan. Auto oli ihan linkussa, mutta hienosti meni. On kyllä todella hieno pätkä. Jostain syystä lämmöt nousivat ja jäähdytysneste haisi, mutta ongelma hävisi ennen seuraavaa pätkää.
EK11
Tämä oli sitten taas sellainen lentokenttä, että antaa mennä. Ja kyllähän me tultiin sen mitä Datsuni jaksoi mennä.
EK12 ja 13
Toisella kerralla nämä pätkät eivät tarjonneet mitään erityistä, paitsi molemmilla oli kovasti pölyä, koska tuuli oli tyyntynyt.
EK14
Sitten tutulle tielle, joka ajettiin Lammilla. Ennen lähtöä kuultiin, että Saaristo oli hilpassut pihalle pätkän maalissa. Meiltä pätkä meni hienosti ja yritystä oli reilusti, vaikka pätkän lähdössä oli puhetta, ettei hullutella. Nuotin kanssa meinasi olla hieman kiire, mutta kuski päätti muutenkin muuttaa ainakin yhdellä nypyllä täys miinuksen täydeksi, joten nuotti oli vain tukena. Hieno pätkä ja aikakin oli muutamiin vertaamiimme aikoihin verrattuna selvästi parempi, kuin aiemmin päivällä.Maalissa jouduimme tekemään kunnon jarrutuksen, kun edellä mennyt Volvo valui hiljaa maaliin meidän tullessa täyttä vauhtia. Pölyä haittasi tälläkin pätkällä aika paljon.Tavoite oli ajaa kisa läpi ja ihmeeksemme siinä myös onnistuimme. Vaikeaa oli ja ero kärkeen oli valovuosi, mutta ei ollut autokaan vielä valmis. Auto tuli kyllä tutummaksi, joten kun kaikki herkut saadaan kiinni, niin eiköhän sitä olla lähempänä kärkeä. Vaikka vaikeuksia oli, niin suurimman osan aikaan tunnelma oli reipas, eikä liiallista pingottamista ollut havaittavissa. Eteenpäin sanoi se kuuluisa mummeli ja silleen…
